Sidor

10.12.2012

Ehdottomuus

Huomenta hei! Keskusteltiin lajistani kahvitauolla perjantaina töissä. Lähimmät työkaverit ja monet muutkin tietävät harrastuksestani (en tiedä jos tätä enää voi kutsua harrastuksessa koska minun tapauksessa se täyttää koko elämäni... ) ja kannustavat minua siinä eikä se enää tulee yllätyksenä kenellekään että juon proteiinisheikkejä kahvitauolla,  vedän jotain valkoista jauhetta minigrip-pusseista (L-glutamiiniä) tai se, että minulla on oma vesipullo mukana kaikkialla. Syy keskusteluun oli tällä kerralla yhteistyöni Sporttimekan kanssa. Yksi työkaveri totesi että laji taitaa olla "aika ehdoton" ja että sitä harrastaessa pitää olla "ehdoton luonne". Jäin miettimään tätä koska se oli minun mielestäni todella hyvin sanottu ja hyvä huomautus "ulkopuolisen" näkökulmasta. Toki kilpaurheilu on ehdotonta jos haluaa menestyä tai pärjätä kisoissa oli kyse mistä lajista tahansa. 

Kehonrakennus (puhun kehonrakennuksesta koska minun mielestä myös fitnesslajit ovat tietynlaista kehonrakennusta ja on helpompaa käyttää yksi käsite kun luetella kaikki lajit) poikkeaa minun mielestäni muista lajeista siinä, että jo se että haluaa muokata kehoa (kasvatta lihasta, polttaa rasvaa ym) vaikka tavoitteena ei olisi kisata vaatii tietynlaista ehdottomuutta. Tätä vaaditaan luonnollisesti myös muissa lajeissa kuten juoksussa, jääkiekossa, telinevoimistelussa ym mutta luulen että kehonrakenuksessa tarvitaan ehdottomuutta elämän kaikissa osa-alueissa. Kuten sanotaan niin tätä lajia harrastetaan 24 h vuorokaudess 365 päivää vuodessa, se on elämäntyyli. Ei riitä että ollaan ehdottomia treeneissä vaan sitä tarvitaan myös ravinnossa, levossa, lihashuollossa.  Sanotaan että tavoite on polttaa rasvaa, silloin ei käy että poikkeaa ruokavaliosta tai treeniohjelmasta. Toki voi laihtua silloinkin mutta ei siinä ole mitään järkeä attää ollaan jollain semidieetillä, syödään ruokavalion mukaan 80% ajasta ja 20% sen ulkopuolella. Silloin koko paletti kaatuu ja homma kusee ainakin osittain. Sama koskee lihasten kasvattamista. Myös silloin pitää seurata treeniohjelma, ruokavalio 100% + panostaa lihashuoltoon ja lepoon. Se ei edesauta kehitystä jos laiminlyö lepoviikko tai jättää syömättä aamupuurot. Toki ehdottomuus korostuu siinä vaiheessa kun ollaan menossa kilpailemaan ja varsinkin jos haluaa pärjätä kisoissa eikä kisata "vain" kokemuksen vuoksi. Itsellä minulla on korkeat tavoitteet siinä ja olen myös valmis tekemään työtä sen eteen vaikka kilpaileminen sinänsä ei ole se syy miksi "harrastan" kehonrakennusta tai jonkinlainen päätavoite. Treenaan koska rakastan sitä ja haluan jatkuvasti kehittyä + oppiaa uutta lajista, kehostani ja ravinnosta. 

Olen omalta osaltani huomanut sen että itse en kärsi tästä ehdottomuudestani, se on osa minä ja tällainen minä olen. Eräs ystäväni kutsuin minut "NatsiDeaksi" pari vuotta sitten, olin hänen mielestä niin ehdoton ja joustamaton ruoka-aikojen suhteessa, en suostunut muuttamaan lounasaika tunnilla :D Olen usein nauranut episoodille jälkikäteen, se oli hyvin osuva kutsumanimi. Pointtini oli se, että  ne jotka ovat kärsineet ja kärsivät eniten ehdottomuudestani on perhe, ystävät ja työkaverit. Minua ei haitta että syön parsakaalia, kanaa, ohraa ja oliiviöljyä myös joulupöydässä tai se että en ehdi mennä kahville tai juhlimaan koska se törmää treenien tai nukkumisen kanssa. Toki joustan mahdollisuuksien mukaan näissäkin tilanteissa ja otan vaikka lounas mukaan eväslaatikossa ja syön sitä kahvilassa jotta pääsen treffaamaan kavereitani tai voin laitan ripaus kaneelia kaurapuuron päälle jouluaattona kun muut syövät riisipuroa ;) mutta silläkin on rajansa. Minun tapauksennai en ole muuttunut ehdottomuuden suhteessa sen jälkeen kun aloitin treenaamaan salilla tavoitteelisesti vaan olen kyllä ollut samanlainen NatsiDea jo kauan mutta tämä piirrre on korostunut viime vuosien aikana ja erityisesti viime helmikuusta lähtien kun aloitin Jarin valmennuksessa. Nykyään en muuta lounasaikani edes minuutilla ;)  

Miltä mieltä te olette lajin ehdottomuudesta tai ehdottomuudesta muissa lajeissa? Onko se teidänkin mielestä yhtä kiinnostava aihe :D? 

Aamuterkkuja Turusta! Pesen pyykkiä (treenivaatteita) ja hoidan tukkanai hiusnaamiolla. Pian pitää lähteä töihin :)

Dea ja hiusnaamio

13 kommenttia:

  1. mielenkiintoista aamu luettavaa!:) tsemppiä mun ehdottomalle parhaalle systerille!!

    VastaaPoista
  2. Öö siis etkö poikkea ruokavaliostasi ikinä? :)

    VastaaPoista
  3. Mä olen sitä mieltä, että täydellinen ehdottomuus ja fanaattisuus ruokavalion ja treenien osalta kostautuu jossakin vaiheessa. Oma elämäni ei enää pyöri pelkästään treenaamisen ja ravinnon ympärillä, kiitos pienen rakkaan tyttöni ja olen siitä todella onnellinen.

    Nykyään osaan ottaa asiat vähän rennommin ja pystyn joustamaan treeniajoissa ja ruokailussa. Ennen en sitä pystynyt. Mun mielestä ihmisen elämässä pitää olla muutakin kuin pelkkä treenaaminen ja kehonrakennus, fitnesskuplassa eläminen.

    Ei se kehittymistä mihinkään vähennä, että siirrät lounastasi tunnilla tai pidätkin ylimääräisen lepopäivän muiden menojen vuoksi. Pienet muutokset elämässä on vain mielelle ja keholle hyväksi.

    Nimenomaan se muu elämä (ainakin mulla) tuo tietynlaista rentoutta koko tekemiseen eikä mun ensimmäinen ajatus todellekaan aammulla liity treeneihin. Treenejä mietitään silloin kun niiden aika on. Ruokailut hoidetaan totta kai niin kuin pitääkin, mutta ei mun päivä ole pilalla jos joudunkin fiksaamaan ruokia uusiksi tai jokin lisäravinnepussukka unohtuu matkasta.

    Näin siis minulla. Kehonrakennus on kuitenkin vain harrastus, ei koko elämä. Elämäntapa joo, mutta silti vain harrastus. Elämä on monin tavoin rikkaampaa, kun siinä on muutakin kuin vain sali ja ruokailut.

    Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä aihe! :) Melkein voisin omassakin blogissa sitä mietiskellä jossakin vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ollutkin mieleenkiintoinen aihe!? Hauskaa huomata että lajin harrastajilla on täysin eri suhtautuminen siihen :)

      Olet täysin oikeassa ettei kehitys kärsi sillä että esim lounasta siirretään hiukan tai se ylimääräinen lepopäivä vaan kokonaisuus on ratkaisee :) Itse olen varmasti hieman ääripää tässäkin asiassa, toivottavsti en kuitenkaan fanaatikko... ;) Olen rutiini-ihminen ja itse olen tottunut tiettyihin rutineihin kuten esimerkiksi ruoka- ja treeniajat ja varsinkin ruoka-ajoissa huomaan että tunnin muutos vaikuttaa todella paljon minun vireystilaan/nälkään. Treeniajat vaihtelee tarpeen ja muiden menojen mukaan vaikka minullakin on tiettyjä aikoja jollein mieluiten hoidan reenit. Rutiineilla on sekä hyviä että huonoja puolia. Huono puoli on tietty se ettei aina pysty olemaan niin joustava mutta hyvä puoli siinä on se että ei tarvitse miettiä kovin paljon että missä järjestyksessä tekee mitäkin.

      Hienoa että olet löytänyt rento tasapaino muun elämän ja treenien välillä! Itsellä tasapaino tuo opiskelu, työ, perhe ja kaverit mutta elämäntilanteeni sallii tällä hetkellä sen että panostan täysin lajiin. Haluan nauttia siitä ja käyttää sitä tilaisuutta hyväkseen niin kauan kun se on mahdollista :) Olen täysin sama mieltä sinun kanssa siitä että täydellinen ehdottomuus ja fanaattisuus kostautuu ennemmin tai myöhemmin, siinäkin pitää pysyä järkevissä mittasuhteissa. Minun mielestä voi olla ehdoton hyvällä tavalla ilman että se muuttuu fanaattisuudeksi ;)

      Poista
  4. Komppaan aika pitkälti Jonnaa :) Kuten Jonnakin jo aiemmin totesi, kaikenlainen ehdottomuus käy ennen pitkää tosi kalliiksi. Siitä on esimerkkejä vaikka kuinka ja paljon kuinka fanaattiset harrastajat palaa loppuun ja sitten ei treenatakaan enää ollenkaan ja syödään päin hoota. Parhaiten ovat menestyneet ne, joilla on säilynyt rento ote mukana matkassa, mutta jotka eivät silti ole kadottaneet kunnianhimoaan matkan varrelle :) Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että fanaattisuus ja kunnianhimo on kaksi ihan eri asiaa.

    Itsekin tuli elettyä tovi jos toisenkin tuossa fitness-vankilassa/fitnesskuplassa, josta Jonna tuossa mainitsikin. Kun elämä oli pelkkää treeniätreeniätreeniä ja syö tasan minuutilleen nyt ja niin edelleen. Mutta niin se elämä vaan opettaa ja laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Kaikenlainen ryppyotsaisuus on kadonnut ja jos työkaveri pyytää syömään kanssaan niin tottakai lähden (tätä tosin harvemmin tapahtuu, kun purnukoitteni kanssa liikun ja duunipaikalla tiedetään että evästän, mutta poikkeus vahvistaa aina säännön ja tekee ihan hyvää pääkopalle välillä). Se, että en syö minuutilleen just silloin kun pitää ei ihan aikuisten oikeasti vaikuta siihen kehittymiseen mitenkään. Hyvin mäkin oon pärjännyt, vaikka välillä sallitaankin vapauksia, enkä koe että olisin yhtään sen huonompi kilpailijaehdokas kun muutkaan, vaikka välillä käynkin salaatilla kaupungilla.

    Loppujen lopuksihan nämä(kin) asiat pohjautuu vain ja ainoastaan ihmisten arvomaailmoihin ja niiden kohtaamisiin. Kuka tahansa pystyy mihin vaan, jos vaan haluaa tarpeeksi paljon; kohde vaan vaihtelee. Toiset haluaa isona maailmanluokan näyttelijöiksi, toiset menestyneiksi kehonrakentajiksi. Ja näillähän on tietysti ihan erilaiset arvomaailmat ja elämäntyylit, joita pahimmissa tapauksissa toinen ei pysty ymmärtämään lainkaan. Mutta kuten sanottu, vaikka se kehonrakennuskin olisi kuinka elämäntyyli, niin kyllä sen elämän täytyy kuitenkin olla ihan oikeasti muutakin kuin sitä fitnessiä/kehonrakennusta, eikö?

    Now don't get me wrong here; asioista täytyy ja pitää olla kiinnostunut ja oppimishaluinen ja varsinkin alussa tää maailma on niin hieno ja uusi, mutta joskus se tekee ihan hyvää höllätä vähän nuppia ja mennä sen kropan ehdoilla - kuunnella mitä sillä on sanottavanaan sen sijaan että paahtaisi vaan menemään unohtaen sen millä asioilla on ihan oikeasti merkitystä :)

    No niin, nyt meni deepiks :D Parasta lopettaa tähän tai alkaa rönsyillä. Treeni-iloa Dealle ja tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Olipa pitkä kommenti! Kiitos siitä :D Aihe herättää ilmeisesti ajatuksia ja reaktioita. Kukin omalla tyylillä :) Minulla on pitkä urheilutausta vaikka lajit ovat muuttuneet matkan varrella ja olen oppinut tuntemaan itseni urheilijana melko hyvin koska vastaan on tullut sekä ylä- että alamäkejä. Ja kyllä Minttunen, elämässä pitää olla muuta kun treeniä :D Prioriteetit voiva vaihdella henkilöstä toiseen. Hienoa että olet päässyt ulos "fitnessvankilasta" ja löytänyt tasapainoa treeniin ja muuhun elämään!

      Poista
    2. Hoho, mulla on aina vähän tapana rönsyillä... :D Keep it simple ei vaan jotenki käy yksiin meikäläisen salamannopeiden sormien kanssa, heh! Mut hyvä että pointti tuli esiin - kukin omalla tyylillään, nimenomaan. Mää ilolla seurailen sun treenejä ja omistautumista, vaikka kaikki ei ihan yksiin käykään oman arvomaailman kanssa. Toisilta voi aina oppia uutta kuitenkin :)

      So keep up the good work back there - täällä seurataan :)

      Poista
    3. Samaten mie aika pitkäle yhyn Jonnaan ja Minttuseen! <3

      Poista
    4. Haahaa! Minullakin on taipumus tohon rönsyilyyn ja sillä saa hyvin keskustelua aikaiseksi ja siinähän me onnistuttiin ;D Tapoja on tosiaankin monta kuten ihmisluonteitakin ja joillekin sopii yksi parempi kun toinen. Jonna otti esille rajanveto ehdottomuuden ja fanaattisuuden välillä ja Minttulla on ilmeisesti ollut omia kokemuksia ns fitnessvankilasta. Näistäkin aiheista voisi kirjoittaa paljon ja pohtia rajanvetokysymyksiä!

      Sanon kuten Kerttu "mie aika pitkäle yhdyn Jonnaan ja Minttuseen", teillä on hyviä pointteja :) Kuten Jonna ja Minttu kirjoittaa:

      1) ihminen voi huomattaasti paremmin jos löytää tietynlainen rentous/rento suhtautuminen elämään/lajiin tai stressitön elämäntapa, ei se niin vakavaa ole ja nauttiakin saa :D

      2) elämässä pitää olla muutakin kun treeniä (prioriteetit ja oma elämäntilanne vaihtelee ihmisestä toiseen)

      3) varsinkin pikällä tähtäimellä on tärkeä että oppii kuntelemaan omaa kehoa ja tarvittaessa antaa kroppa/päänuppi relata.

      Nämä ei kuitenkaan sulje pois sitä että suhtautuu ehdottomasti omaan tekemiseen tai se että omien mahdollisuuksien mukaan pyrkii optimoimaan treeni, ravinto ja lepo. Päinvastoin, sanoisin että ne on osa kokonaisuutta ja tukee sekä omaa hyvinvointia että kehittyminen lajissa varsinkin pitkällä tähtäimellä :D

      Poista
    5. Pakko vielä sanoa sen että on hauskaa kun on näin aktiivisia lukijoita jotka antavat palautetta kirjoituksiin! Kiitos siitä :D!!! Kävin Minttu tsekkaamassa blogisi pienen tauon jälkeen ja pakko sanoa että damn you mitkä reidet! Siinä on kunnon patit :)

      Poista
  5. Hih, kiitti Dea! :) Ny niitä enää ylläpidetään, ei kasveta. Tosin persaus vois muhkuuntua viä! :D

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.