Sidor

30.11.2013

Tapahtuu tapahtuu!

Dieetillä on hyvä olla kun paino pysyy miltei samana ja kroppa muuttuu. Paino kuvissa 86,5kg-85kg, eli ei se paino aina kauheasti kerro. Tästä on hyvää jatkaa :) Nyt lepoa kropalle ja päälle, tiistaina sitten täydellä rähinällä eteenpäin!!!



28.11.2013

Treenitauko ja joululomaa :)

Se olisi sitten vimppa treeni pulkassa ennen neljän päivän lepoputki. Miten neljä päivää voi tuntua näin pitkältä ajalta?! Se tuntuu ikuisuudelta :D Aika outo fiilis kun olen saanut treenata kahdeksan viikkoa putkeen ilman kevvennyksiä ja nyt on yhtäkkiä pakko huilata. Olen aikaisemmin treenanut systeemillä neljä viikkoa treeniä, neljä päivää lepoa, neljä viikkoa treeniä jne. Mutta nyt kun on näin vähän treeniä niin saan tehdä pidempi treeniputki. Onneksi tuntuu siltä että lepo tulee tekemään hyvää, olo on todella hakattu. Minulla on edelleen vatsa kosketusarka sunnuntain vatsatreenin jälkeen, en ymmärrä miten sain se niin kipeäksi! Minulla oli viimeksi vatsa tässä kunnossa keväällä 2012 Jannen vatsajumpan jälkeen, eli siitä on jo aikaa ;) Tein sunnuntaina kolme sarjaa voimapyörällä ja olen ilmeisesti oppinut käyttämään sitä oikein kun treeni meni näin hyvin perille. Yritin soutaa soutulaitteella tiistaina ja se aiheutti niin paljon kipua vatsassa että purskahdin nauruun, oli niin koominen tilanne. Se vasta sattui ja sen jälkeen en soutanut enää :)

Vatsan lisäksi on rinta kosketusarka ja hauikset hakattuja tiistain jälkeen. Selkä sai vatsan lisäksi sunnuntaina hittiä, oikein tuntuu miten se kiristää. Treeni on siis upponut hyvin :) Tuntuu myös siltä että kunnon lepo tulee tekemään kropalle hyvä, pääsen palautumaan kunnolla ja sen jälkeen saan taas treenata itseni kipeäksi!

Päivän olkapää- ja ojentajatreenin jälkeen näytin tältä, olin ilmeisesti aika sumuinen tyttö ;) 





Tänään on ehkä ollut erityisen hakattu olo myös siksi että olin Ramin etureisi- ja pohjetreenissä eilen... Tuntuu siltä että olisin ollut bilettämässä koko yön, jalat sattuu, on tukkoinen olo ja jopa hiukan kuumeinen fiilis + lievä päänsärky. Minulla on yleensä juuri sellainen olo kovan treenin jälkeisenä päivänä. Uskon että se johtuu osittain siitä että kroppa oli niin ylikierroksilla että unenlaatu kärsi hiukan, vaikka kyllä nukuin kuin tukki tänä yönä. Taisi kyllä muutenkin olla aika kova jumppa kropalle joten en yhtään ihmettele että tänään on tuntunut siltä että tuli tehty jotain eilen.

Lähden viikonloppuna Nauvoon ja äiti ilmoitti äsken että hän on säästänyt joku kivikasa minulle mikä pitäisi siirtää. Miksen ole yllättynyt?!?! Äiti on erikoistunut nakittamaan kaiken maailman kivikantohommia minulle ja muita kantohommia, hän oikein säästää niitä ja odottaa sitä että minulla on lepoa ja tulen sinne töihin. Todella palauttava viikonloppu tulossa... Joksus mietin sitä että olenko valinnut oikea laji :) No vitsi vitsi, hyvä kun voin olla avuksi ja joku hyötyy minun treenaamisesta :)

Huomasin sattumalta tänään että minulla on aika paljon lomaa pitämättä joten joudun pitämään enemmän lomapäiviä kun haluaisin nyt joulukuun aikana. Kunnon joululoma tiedossa! Tosi kurja tilanne ;) Harmi vaan että on näin vähän treenejä, olisi hienoa jos saisi treenata vähän enemmän kun kerran oikeasti on aikaa siihen. No, pitää nukkua paljon päikkäreitä vaan ja nauttia elämästä. Niin ja lukea koulukirjoja, eli oikeuskirjallisuutta :) Not bad!

Huomaa että olen dieetillä, olen alkanut keksimään omasta mielestäni tooodella hyviä ruokajuttuja, minullahan on tunnetusti loistava makuaisti ;) Olen viime aikoina nauttinit rahkasta kookosrasvan kanssa. Kookosrasvastahan tulee ihan kivikovaa kun se laittaa kylmään eikä se oikein maistu miltään, koostumus on aika sama kuin steariini, kookosmakuinen steariini. Minusta se on hyvää :D Eilen kehitin sellainen "herkku", eli jos sulattaa kookosrasva esim mikrossa ja sekoittaa siihen mukaan suklaanmakuista heraisolaattia ja antaa jäähtyä niin lopputulos on suklaa&kookoskonvehti :D!!! Minähän en oikeasti ikinä ole välittänyt konvehteista... Ja nyt himoitsen tota :D Se on kuitenkin vielä suunnittelutasolla, herajuoma ja kookosrasva erikseen täyttää paremmin kuin suklaakonvehti joten voi olla että pysyn niissä toistaiseksi :)

Jutujen taso on nyt niin kova että taidan lopettaa kirjoittaminen tähän :)

26.11.2013

Kaikenlaista :D

Vedin viikonloppuna päälleni yksi treenitoppi mikä en ole käyttänyt pariin viikkoon ja yllätyin kyllä totaalisesti koska se oli superlöysä vyötärön kohdalla, tämä on siis ollut ihan nakkikuori aikaisemmin :D Joudun myös nykyään jatkuvasti vetää treenihuosut ylös kun niillä on nykyään taipumus valua alas :D Dieetti puree! Sen huomaa myös siinä että kuvittelin eilen koko päivä että työhuoneessani tuoksui ruisleivälle, ei kukaan muu vaan huomanut sitä. Tai se, että minä joka ei ikinää ole välittänyt herkuista tai makeasta katsoi kuola valuen jotain kuivakakkua meidän työpaikan kahvipöydällä :D Vo voi... Onneksi tämä oli eka kerta ja onneksi olen joka päivä ajatellut miten helppoa on olla dieetillä kun ei ole nälkä, saa syödä esimerkiksi kukka- ja parsakaalia, kanaa, valkuaista ja rahkaa, banaaneja, riisiä ja paljon muuta hyvää :) Oikeasti, minulla on paljon ruokaa enkä ole nähnyt nälkää tai kärsinyt energianpuutteesta, en todellakaan!!! Eikä aamulenkkejä ole kuin kaksi viikossa. No hätä, nautin tästä eilisen mieliteoista huolimatta.

Pidin lepopäivä eilen ja se teki oikein hyvää. Trenasin vatsalihaksia voimarullalla sunnuntaina ja nyt on vatsa niin kipeä että jopa hengittäminen sattuu, puhumattakaan nauramisesta tai sänkyyn menemisestä :)  Oho! Tänään on luvassa oma treeni ja hiomenna pääsen taas ton hullun Ramin kanssa jumppaamaan jalkoja, katsotaan mitä se on keksinyt minun menoksi :D

Eilen aloitettiin myös fiilistelemään seuraava Trereissua Reetan kanssa, nyt on enää yhdeksän päivää siihen... 5.12 lähdetään viihdyttämään Jaria, treenaamaan ja minä vielä kalvokäsittelyyn. Can´t wait! Se on aina niin kivaa lähteä treenikaverin kanssa reissulle ja jutella treenijuttuja :)

Olen muuten panostanut todella paljon jalkoihin lihashuoltomielessä viime aikoina, venytellyt niitä, rullailut ja venyttänyt lihaskalvoja putkirullan avulla. Jalat on kyllä ottanut hittiä näistä treeneistä koska kireyksiä löytyy paljon enemmän kuin aikaisemmin ja lisätty huolto on tullut tarpeen. Ensi viikonloppuna lähden Nauvoon ja pidän pe-ma lepoa, neljä päivää lepoa kahdeksan viikon kovan treeniputken jälkeen tekee luultavasti terää ja jalat pääsevät palautumaan kunnolla. Sen päälle sitten Riston kalvokäsittely ja olen taas valmis uuteen kovaan treenijaksoon :) Rok rok!!

Minulla on selvästi joku muutsokuvakollaasivaihe menossa.... Se on vaan niin kivaa huomata kehitystä, se motivoi ainakin minua. Selkään on kyllä tullut lihaa vuoden aikana ja jalkoihin pitää todellakin saada lisää. No, pitää taas muistaa että olen ihan aloittelija näissä hommissa, vasta toinen vuosi tavoitteeliista salitreenausta menossa ja ekat kisat vasta edessä. Eli lastenkengissä ollaan ja suunta on vain ylöspäin :) Ei Roomaakaan rakennettu päivässä vaimitensenytmeni... ;)





Onni on hyvät yhteistyökumppanit, erittäin hyvät sellaiset :D Sporttimekan ja Tonin, Fit4Youn ja Heidin sekä nykyään myös Vermanin tuki on ollut ja on korvaamaton. Nöyrä KIITOS!! Olette huippuja!! On ilo ja kunnia saada edustaa näitä yrityksiä, rakentaa lihaksia näiden tuotteiden avulla ja treenata Bettersin parhaissa tekstiileissä :)

Vermanilta tuli tänän tukipaketti, tai sehän tuli jo perjantaina mutta pääsin hakemaan sitä vasta tänään. Nyt on kyllä vitamiinisaanti, vastustuskyky ja hampaat turvattu taas hetkeksi eteenpäin :) Oletan että jokainen urheileva ihminen ymmärtää täydentää ruokavalionsa ainakin tärkeimillä lisävitamineillä. Minusta jokaisella urheilijalla ja myös muilla (urjeilijoilla kulutus ja rasitus on aavistuksen kovempi jolloin myös lisäravinteiden merkitys korostuu) pitäisi olla ainakin laadukas monivitamiinivalmiste käytössä sekä varsinkin nyt talvella d:tä. Talvella ja flunssa-aikoina on myös syytä ottaa c:tä käyttöön, itse käytän sitä suurissa määrin ympäri vuoden enkä ole sairastunut öööö... taisi olla 1,5 vuotta sitten viimeksi. Vermanilla on kätevä tuote flunssojen torjuntaan, SuperDefence jossa on sopivasti sekä c, d, zinkki ja ecinaforcea. Makuvaihtoehtoja on pari, itse olen tykästynyt sitruunalakritsiin mutta nyt sain maisteltavaksi myös appelsiinimakuinen purutabletti :) Minisunilta löytyy m.m. hyvät monivitamiinivalmisteet ja laadukkaat d:vitamiinit, mangomakuinen on aika jees ;)

Ainakin minulla luvattoman paljon happohyökkäyksiä oikeastaan koko vuorokauden ympäri. Aterioiden lisäksi pitää juoda latausjuoma, treenijuoma, pari palautusjuomaa, yödrinksua ja välipalajuomia... Jokainen ymmärtää varmasti ettei tämä ole ihan optimaalista hampaiden hyvinvoinnin kannalta, siksi olenkin täysxylitolpurkan suurkuluttaja. No, nyt löytyi vielä parempi ratkaisu tähän ongelmaan :) Nimittäin DentiPlussan fluortabletit jotka katkaisevat happohyökkäys, itse otan näitä jatkossa aterioiden ja juomien jälkeen. Yhdessä pakkauksessa on 180 tabua joten se on todella riittoisa paketti! Reladent on esimerkiksi illalla hampaanpesun jälkeen otettava imeskelytabletti jossa on suun hyvinvointia edistäviä maitohappobakteereita. Paketti riittää koko kuukaudeksi :)

Maitohappobakteereistä puhuen niin voin myös lämpimästi suositella Rela-tuotteiden käyttöä, vastustuskyky ja oma hyvinvointi kiittää!!





24.11.2013

Muutoskuvia, muutoskuvia ja muutoskuvia. Treenaaminen kannattaa aina :D!!


Minulla on ollut erittäin viihdyttävä aamu, olen katsonut vanhoja poserauskuvia ja olen vertailut niitä uudempaan kuvamatskuun. En voinut olla tekemättä muutoskuvakollaaseja. Pakko sanoa että olen erittäin kiitollinen siitä, että meitä Fitfarmilla kehotetaan aloittamaan poseraminen mahdollisimman ajoissa. Olen myös iloinen siitä että olen tehnyt sitä :)

Tein myös jalkavertailu. Reilussa kolmessa kuukaudessa on tapahtunut jotain pientä, kiitos Jari :D Dieetillä on hyvää olla, ainakin välillä :)




Neljäsosakäännös edestä.... KIITOS Sirpa posetunneista!!!




Rintaposeraus




Tuplahauis takaa




Tuplahauis edestä




Neljäsosakäännökset




Huikeeta :D 

Nyt pitää jatkaa kehityskäyrä samaan suuntaan, selkätreeni edessä. Ou jee!!!

22.11.2013

UUSI YHTEISTYÖKUMPPANI, treenit kulkee ja tyttö kiristyy :)

Minulta kysyttiin vähän aikaa sitten että kiinnostaisiko minua tehdä yhteistyötä Vermanin kanssa. Teille joille Verman ei ole tuttu ennestän niin kertoisin että kyse on -87 perustetusta suomalaisesta perheyrityksestä terveyden ja hyvinvoinnin alalla. Vermanilla on tuotteita kuten reseptilääkkeitä, käsikauppalääkkeitä, ravintolisiä, haavanhoitotuotteita sekä terveydenhoitotuotteiden laitteita ja tarvikkeita. Meidän yhteistö koskee kuitenkin lähinä ravintolisiä. Moni tuotteita kuten MiniSunin tuoteperhe (m.m. D-vitskuja, kalsium, monivita, Superdefence), Rela-tuoteperhe ja Reladent-tuotteet ovat tuttuja apteekin hyllyltä, m.m. nämä ovat Vermanin tuotteita. Eli te jotka joskus olette käyttäneen näitä tiedätte että kyseessä on todella laadukkaista ravintolisistä ja tuotteista. Vastaukseni tarjokseen oli luonnollisesti KYLLÄ :D!! 

Olen itse käyttänyt osa ravintolisistä ennestään ja ollut todella tyytyväinen niihin. Vaikka en muuten välitä herkuista niin pakko kuitenkin myöntää sen, että minua ei hirveästi haittaa että suuri osa vitamiineistä ovat purutablettien muodossa ja että maut ovat ihan superherkullisia :P!! Mitä sanotte Superdefencen sitruuna- ja salmiakkimakuyhdistelmästä?? Tai villivadelman makuinen D-vitamiini, mansikanmakuinen maitohappobakteeri, mustaherukan makuinen kalsiumtabu :D? Not bad sanon minä :D Sain muutama viikko sitten m.m. näitä tuotteita testattavaksi ja jumatsuka että tekisi mieli popsia vitamiinejä koko ajan... Harmi ettei niitä saa syödä loputtomasti :( No, muutamia "karkkia" päivässä sitten ;)






Tänään kun tulin kotiin pitkästä istuntopäivästä töissä odotti mahtava piristys, postilta saa hakea säkillinen nappeja, eli vitamiineja ja maitohappobakteereita :) Kerron enemmän tuotteista kunhan olen hakenut paketti postilta. Odotan innolla mangon makuista D:tä ja hampaiden hyvinvointia edistävä Reladentia. Niistä sitten enemmän myöhemmin :) Tästä pääsette tutustmumaan Vermanin tuotteisiin ja kuten jo kirjoitin niin niitä saa apteekeista :)




Tänään on perjantai, taas. Viikonloppu edessä ja huomenna on luvassa Ramin kanssa pieni pakara- ja takareisijumppa :) Olen käynyt keskustelua pääni kanssa ja päättänyt että huomenna nuppi kestää enemmän kuin aikaisemmin. Piste. Muuten viikko on mennyt mukavasti, on ollut treeniä, treeniä, töitä ja treeniä. Eilen tajusin miten hyvin treenit menee perille nykyään, saan todella hyvä tuntuma jokaisessa treenissä ja tuntuu siltä että lihakset turpoavat pelkästään lämmittelysarjoista. En valita! Esimerkiksi eilen kun tein vipareita ja pystypunnerruksia lämmittelynä ja lämmitin kiertäjäkalvosimia kahden kilon levyillä ennen olkapäätreeniä niin olkapäät olivat jo siitä ihan pumpissa. Tein siis ihan minun perus kevyt lämmittelysetti olkapäille, ei mitään kummallista mutta perille meni sekin. Sama juttu kun lämmittelen soutamalla soutulaitteella, saan nykyään eristetty soutu esimerkiksi rintalihaksille tai selälle riippuen siitä kumpi treeni on edessä, jopa olkapääille saan eristettyä lämpöä. Mahtaako olla joku mind-muscle connection päällä... Treeneissä liikkeet menevät just eikä melkein perille. Tämä tuntuu niin hienolta ja nautin siitä ihan suunnattomasti :)! Nyt on siis hyvä kausi menossa, kroppa ottaa tosi hyvin vastaan treeniä, palaudun hyvin ja kiristyn.

Kiristymisestä puhuen niin jos joku on kiinnostunut siitä miten välidieettini sujuu niin hyvin menee :)! Paino ei tunnu laskevan, ehkä hiukan mutta se heittelee. Se on alimillaan ollut 83,9kg mutta tänään aamupaino oli perus 85 kg, eli en toidellakan voi sanoa että se laskee kovalla vauhdilla kun aloituspaino oli 11 viikkoa sitten 86,5 kg :) No, kiristyn silti, koko ajan ja samalla tulee lihasta läskin tilalle. En ota stressiä painosta, eihän sillä oikeastaan ole väliä kunhan homma toimii. Saan jatkuvasti palautetta työkavereilta ja muilta että pienenen silmissä, vaatteet löystyvät mutta silti paino ei muutu. Tästä huomaa hyvin sen, että paino on vain yksi mittari, silmä kertoo usein enemmän.

Nyt en kirjoita enempää, viime päivitys oli niin pitkä että pitää säästä teidän silmiä hiukan ;) Lukeminen on rankkaa meinaa ja varsinkin kun lukee näytöltä.

Kuullaan!! Päivitän varmasti viikonlopun aikana :)

21.11.2013

Ajatuksia pääkopan merkityksestä lajissa

Oletteko ajatelleet miten suuri merkitys omalla päällä on tässä lajissa, puhun siis aivoista? Ja toki myös muissa lajeissa sekä elämänalueilla. Mutta koska tämä on treeniblogi ja minun treeniblogini niin kirjoitan siitä lajista mitä minä harrastan, eli fitnestä, bodausta, kehonrakennusta tai miksi sitä nyt haluaa kutsua. Olen viime aikoina miettinyt aika paljon pääkopan merkitystä ja sen kehittämistä, varsinkin kovissa treeneissä mutta myös muuten. Eilinen treeni herätti taas ajatuksia ja ajattelin kirjoittaa niistä hiukan tännekin. Ainakin minulla on kehittämisen varaa tossa yläkerrassa, uskon ettei sitä voi kehittää liikaa :)

Oma ajatusmaailma, tahto, motivaatio ja se, miten pystyy manipuloimaan oma suhtautuminen asioihin korreloi täysin oman kehityksen ja jaksamisen kanssa. Voisin varmasti kirjoittaa aiheesta kirjan :) mutta se ei taida olla kovin tarkoituksenmukaista joten yritän pysyä tässä blogikirjoituksessa ;) Kirjoitan muutamista asioista jotka minun mielestäni ovat keskeisiä lajissa ja joihin pystyy vaikuttamaan itse omalla ajattelutavalla.

Positiivinen asenne ja ajattelutapa. Jos suhtautuu kaikkeen negatiivisesti ja on taipumus negatiivisiin ajatuksiin niin elämästä tulee suurella todennäköisyydellä synkkä ja oma mieli saattaa olla enemmän maassa kun olisi tarvetta. Jos ajattelee positiivisesti, nauttii pienistä asioista ja osaa olla onnellinen siitä mitä on niin uskallan myös väittää että elämä sujuu paremmin, ainakin mukavammin. En tarkoita sitä että pistäisi olla optimisti, itse olen hyvin realistinen kaikessa ja jopa syyninen, silti suhtaudun elämään positiivisesti.

Positiivinen ajattelutapa minusta on parhaimmillaan sitä että pystyy löytämään hyviä puolia myös vaikeista tilanteista. Jos sairastuu, niin ei kannata murehtia sitä vaan ajatella että saa levätä, olla kotona perheen kanssa, saa lukea kirjoja ja nukkua paljon ja kroppa palautuu. Muistatteko miten hyvä olin tässä asiassa kun minulla oli tulehtuneita takareisiä viime viikolla... Töitä riittää siis tämän pääkopan kanssa, ainakin mitä koskee lepoa ;) Kun väsyttää ja pitää mennä aamulenkille ei kannata keskittyä siihen että ulkona on -25 astetta ja saisi nukkua tunti enemmän jos jättäisi lenkki väliin. Päinvastoin voi ajatella sitä miten hyvä olo lenkistä tulee, että rasva palaa ja aineenvaihdunta kiihtyy ja pitää omat tavoitteet kirkkaasti mielessä. Jos menee juhliin jossa tarjotaan herkkuja niin ei kannata keskittyä siihen että muut saavat syödä ihania kakkuja tai juoda siideriä koska siitä ei hyödy kukaan, vähintään itse! Voi taas kääntää oma ajatusmaailma niin että ajattelee ettei tarvitse syödä sitä mitä juhlissa tarjotaan vaan voi itse valita ja saa syödä terveellistä ravintorikasta ruokaa mistä voi hyvin myös juhlien jälkeen. Positiivinen ajattelutapa on minulle m.m. sitä että osaa löytää hyviä puolia jokaisesta tilanteesta, uskoo että pystyy siihen mitä haluaa ja myös sitä että osaa nautti hetkestä, osaa nauttia siitä mitä on eikä murehdi sitä mitä ei ole. Itse olen hyvin onnellinen siitä että saan tehdä sitä mitä haluan ja että olen vapaa ihminen :)


Onni on saada tehdä sitä mitä haluaa ja mistä nauttii.
Minulle se on treenaaminen :)


Minulle onni on myös stressitön elämä. Toki tavoitteita
pitää olla mutta ei tarvitse stressata sen vuoksi :)


Toinen asia mihin pystyy vaikuttamaan omalla ajattelutavalla on treenitehoihin, omiin treeneihin ja sitä kautta omaan kehitykseen. Jos asenne on se että pitää päästä helpolla treenistä, hikoileminen on inhottavaa, sattuu kun lihakset alkaa polttamaan ja kyykkääminen on muutenkin aika raskasta, varsinkin jos pitää mennä oikein syvää niin tuskin kehittyy kovalla vauhdilla. Jos osaa nauttia treenaamisesta ja tykkää siitä, haluaa tehdä jokaisesta toistosta mahdollisimman raskasta itselle, keskittyä siihen että lihas tekee töitä ja että polte on mahdollisimman kova oikeassa kohdassa, nauttii siitä että saa vedetty itsensä ihan loppuun asti, että lihakset sattuvat ja sydän hakkaa täysillä, pyrkii täysiin liikeratoihin ja saa kiksejä siitä että on ylittänyt itsensä niin veikkaan että kehityskäyrä lähtee nousuun. Herra Arnold Schwarzenegger vertaili pumppi orgasmeihin elokuvassa Pumping Iron, hänellä oli sillä tavalla useampia orgasmeja päivässä ja lihas kasvoi ihan kiitettävästi ;)

Samalla tavalla uskon siihen että jos on hiukan huono päivä ja ajattelee että tulee huono treeni niin todennäköisesti tulee myös huono treeni koska on asenoitunut siihen. Jos asennoituu siihen että tekee ihan hiton hyvä treeni, että enkat paukku ja tuntuma on erinomainen niin kyllä lopputulos on hyvä treeni, riippumatta siitä miten huono päivä on ollut.

Sarjan viimeiset toistot ovat tunnetusti ne tehokkaimmat ja myös ne jotka vaativat sitä päätä. Varsinkin jalkatreenissä. Eilen treenattiin jalkoja Ramin kanssa, tehtiin aluksi sellainen kiva pieni lämmittelysetti jalkaprässissä. Menin prässin ja Rami sanoi että ”Tee 50 toistoa”, asennoiduin siihen ja aloin painamaan. Kun lähestyin 50 niin Rami otti toinen ja heitti se kelkkaan heti kun 50 tuli täyteen, ”40 toistoa heti perään”, taas piti psyykata itsensä ja asennoitua siihen 40:een toistoon. Siinä vaiheessa tajusin että se ei taida jäädä siihen neljäänkymppiin. No ei jäänyt vaan samalla tavalla tuli lisää painoja ja käsky ”30 toistoa”. Siinä vaiheessa alkaa pään sisäinen taistelu kun jokainen toisto tuntuu ihan helvetin raskaalta, jalat polttaa, syke on katossa eikä kelkka meinaa liikkua enää ollenkaan muulla kuin pakkotoistojen avulla. Siinä vaiheessa ei tiedä mitä toi hullu keksii, loppuuko sarja ikinä. Sillähän ei oikeastaan ole väliä, tossa vaiheessa ei kannata ajatella ollenkaan vaan painaa täysillä ja olla ajattelematta mitään muuta kuin sitä pumppaamista. Helposti menee kuitenkin niin että alkaa ajattelemaan :) No, 120 toiston jälkeen pidettiin 20 sekuntia taukoa. Lisättiin painoa ja ”20 toistoa”, sitten 20 sekuntia taukoa, lisää painoa ja ”10 toistoa”, tauko ja ”10 toistoa”. Tossa vaaditaan jo sitä päätä. Ei vaan siihen että pystyy tekemään kaiken vaan myös siihen että painaa täysillä alusta loppuun ja on ajattelematta sitä että jaksaako vai ei. Kun eilen pohdin sitä että onko minulla huono pää, eli jaksaisiko minun jalat pumppa kauemmin kun pää kestää, loppuvatko minun sarjat oikeasti tiettyyn pisteeseen vai onko se vain sitä että pääni ei kestä tietyn pisteen jälkeen niin Rami sanoi viisaasti että jos joku seisoisi prässin vieressä ja painaisi pistoolilla ohimoon niin varmasti tulisi reilusti enemmän toistoja. Eli, ei ne jalat oikeasti väsy, tuntuu vaan siltä. Toki ne väsyvät jossain vaiheessa mutta luultavasti pää väsyy ensin. Pitää joko osata nauttimaan siitä tuskasta ja jatkaa tai sitten heittää aivot narikkaan, tyhjentää päätä ja anna palaa, ihan kuin se pistoolimies seisoisi siinä prässin vieressä. Ainakin minulla on parantamisen varaa tässä asiassa. Olen aina ajatellut että minulla on kova pää mutta kyllä siinä on parantamisen varaa, varsinkin kovissa ja pitkissä sarjoissa ja ihan jokaisessa treenissä. Aina pystyy parempaan, aina.



Parin viikon takainen jalkatreenifiilis. Tässä jalat kyllä väsyivät ihan oikeasti :)


Omalla ajattelutavalla pystyy myös vaikuttamaan siihen miten tarkasti noudattaa ruokavaliota ja siihen että myös pystyy höllätä ruokavaliosta jos on tarvetta. Tämä on hyödyllinen taito varsinkin dieetillä kun pitää olla tarkka, puhumattakaan kisadieetistä. Silloin ei voi ajatella että ei kai sillä muutamalla grammalla ole niin paljon väliä tai jos syön hiukan yli... Se menee sitten helposti siihen että tekee jokainen asia sillä asenteella, vähän sinne päin. Siitä ei kyllä hyödy kukaan ;)

Tai se että on nälkä, ihan kamala nälkä. Tähän pystyy todella hyvin vaikuttamaan esimerkiksi siirtämällä nälkä eteenpäin ajatuksissa, oppia nauttimaan nälästä tai olla kiinnittämättä huomiota kurnivaan vatsaan. Ei nälkään kuole ihan hetkessä :) Dieetti sujuu taatusti paremmin jos oppii elämään nälän kanssa, nälkä on paras ystävä koska silloin rasva palaa ja homma menee eteenpäin. Offilla pitää sitten taas oppia nauttimaan siitä että tuntuu siltä että vatsa räjähtää, että saa syödä enemmän kuin jaksaisi ja että kasvaa :)

Se on myös pään sisäinen juttu miten paljon uskoo omaan tekemiseen ja omiin kykyihin sekä luottaa siihen että kehittyy. Jollet itse usko itseesi niin ei kukaan muukaan usko. Jokainen tunnistaa ihminen jolla ei ole itseluottamusta ja sellainen jolla sitä on. En tarkoita sitä että pitää olla ylimielinen, tietynlainen nöyryys pitää olla mutta pitää myös uskoa omaan tekemiseen, muuten en usko että pääsee eteenpäin. Sama koskee omat tavoitteet. Minun telinevoimisteluvalmentaja sanoi kerran että jos tähtää tähtiin pääsee ainakin puiden ylitse, eli jos on kovia tavoitteita, tekee täysillä töitä niiden eteen, uskoo siihen että pääsee tavoitteisiin ja uskoo omaan tekemiseen niin pääsee varmasti pitkälle.

Sitten on se kuuluisa motivaatio. Motivaatio on välttämätöntä kehityksen kannalta. Jollei ole motivoitunut ei pysty painamaan täysillä, ei ainakaan kovin kauan. Itse uskon että tärkeintä motivaation kannalta on se, että oikeasti tekee jotain sellaista mistä aidosti tykkää, eli jollei jokin asia ole sinun juttusi niin tuskin tulet löytämään motivaatiota sen tekemiseen. Jollet aidosti nauti urheilemisesta ja kovista salitreeneistä, sitä tukevasta ravinnosta ja elämäntavasta ja ainut tavoite on kiva kroppa niin voi voi... tuskin jaksaa painaa salilla hiki otsassa, tavoite kristallinkirkkaana mielessä ja samalla nauttien matkasta. Kiva kroppa vaatii sen verran paljon töitä ja tunteja että homma on oltava ainakin jollain tasolla elämäntapa ja siitä pitää osata nauttia, ainakin joskus. Elämäntapa pitää myös omaksua omaksi ja nähdä se pysyvänä, muuten kyllästyy kyllä aika nopeasti tekemään vipareita joka viikko vuodesta toiseen tai syömään sitä kanaa. Toki voi treenata vaikka se ei ole intohimo, suosittelen tekemään sitä koska urheileminen kannattaa aina, mutta tarkoitan sitä että se oma intohimo ja se asia missä asettaa itselle kovia tavoitteita ja haluaa kehittyä pitää olla jotain sellaista mistä oikeasti tykkää ja nauttii, oliko sitten urheileminen, sisustaminen, ohjelmointi tai ruuanlaittoa.

Tämä on yksilölaji, eli suurin osa ajasta pitää treenata yksin, tehdä ruoka, huolehtia kehonhuollosta ja myös psyykata itsensä. Toki on tiimejä, treenikavereita, valmentajia ja sosiaalisia treeniyhteisöjä mutta 98% on kuitenkin sitä että itse vääntää rautaa ja valmistaa eväitä. Joillekin tämä sopii, ja toisille sopii paremmin joukkuelajit. Itse olen aina ollut enemmän sellainen että tykkään tehdä asiat itse koska silloin olen itse vastuussa lopputuloksesta enkä tarvitse tuhlata energia siihen että mietin miten koko ryhmä tai joukkue kehittyy, kehittymien on täysin itsestäni kiinni. Tämä vaatii myös tietynlainen pää, pitää pystyä treenata itsenäisesti ja jatkaa omaa juttua ilman jatkuvaa tsemppaamista joukkueelta tai muilta. Pitää myös kestää sitä että muut ihmiset ei välttämättä aina ymmärrä tätä touhua. Nyt ei ollut tarkoitus asettaa yksilö- ja joukkuelajit paremmuusjärjestykseen, ei todellakaan!!! Pointtini oli vain se, että yksilölaji vaati tietynlainen luonne ja kyky mennä täysillä eteenpäin itsenäisesti, ilman joukkuetta. Itse en pärjäisi joukkuelajissa. Toki meillä on ihana tiimi ja saan paljon energia tiimikavereiltani. Tsempataan toisimme ja kannustetaan. Silti menen joka päivä itse salille treenaamaan tai lenkille, itse olen vastuussa kehityksestäni, ei kukaan muu.


Kyllä kehitystä tulee kunhan uskoo siihen että tulee ja painaa täysillä :)


Itse en ole ollut kisadieetillä vielä mutta olen seurannut sivulta ja läheltä tiimikaverina ja huoltajana moni tiimikavereiden dieettejä. Kisadieetti jos jotain tässä touhussa vaati kova ja ehjä pää. Asiat pitää olla kunnossa kun ryhtyy kisadieetille koska se vaatii sinulta sekä ajallisesti, fyysisesti että psyykkisesti todella paljon. Jos elämä on kaaoksessa tai jos on heikko pää on huonommat lähtökohdat kestää dieetti verrattuna siihen että elämä aika lailla kunnossa, eli talous, työ, perhe-elämä ja itseluottamus sekä usko siihen että hoitaa homma maaliin. Kroppa muuttuu paljon kisadieetillä ja takuulla tulee hetkiä jolloin tuntuu siltä ettei tapahdu mitään, ettei pääse kuntoon, ettei ole lihaksia, että muut ovat edellä, ettei jaksa, on liian vähän ruokaa ja nälkä on sietämätön. Silloin tarvitaan kova pää, pitää luottaa siihen että hyvää tulee ja ymmärtää sen että on sokea omaan peilikuvaan. Uskoo omaan tekemiseen ja painaa täysillä kohti kisoja. Toki järki mukana ja kehoa kuunnellen :) Sokeus omaan peilikuvaan ei koske pelkästään kisadieettiä vaan myös muuten ;)

Hu-hu!! Nyt tuli mammuttipäivitys :D Ramin jalkatreenit ovat saaneet minut pohtimaan pääkoppani ja voisin kehittää sitä. Lisää aivojumppaa vaan kehiin tälle tytölle :D

Niin ja hei, Sporttimekalla on lauantaina laajennusbileet, menkää sinne jos liikutte Hämeenlinnassa. Luvassa on hyviä tarjouksia ja laadukkaita lisäravinteita parhaassa seurassa :D!!! Täältä löytyy tarkemmat tiedot https://www.facebook.com/#!/events/478838482231123/ käykää tsekkaamassa!











17.11.2013

Rakkaudella jalkatreenihin

Moikkelis! Jos jollekin on jäänyt epäselväksi niin R-A-K-A-S-T-A-N jalkatreenejä. Yksi syy on se, että jalkatreeneissä saa vedetty itsensä ihan piippuun, jos vaan haluaa. Toki sitä voi tehdä ihan missä treenissä tahansa, vaikka olkapäätreenissä, no problems :) Mutta jalkatreenistä tulee sellainen totaalinen kuolema, sitä ei voi verrata muihin treeneihin, se on erilainen kuolema. Ihan parasta on kun saa ohjattuja jalkatreenejä tai treenaa kaverin kanssa ja saa jeesiä esimerkiksi pakkotoistoihin. Tähän on kuitenkin pakko sanoa että samalla kun rakastan niin pelkään ohjettuja jalkatreenejä, varsinkin Teron ja Ramin jumppia, puhumattakaan siitä yhdestä one to one etureistreenistä Milos Sarcevin kanssa. Vatsa on aina ihan sekaisin ennen treeniä ja juoksen vessalla muutaman minuutin välein jo tunteja ennen ohjattua jalkatreeniä koska tiedän että luvassa on kovaa kyytiä. Samalla haluan että meno on kova ja olisin todella pettynyt jos pääsisin helpolla, en todellakaan halua päästä helpolla mutta samalla toivon aina ennen ohjattua jalkatreeniä että ei tehtäisi jotain tiettyjä liikkeitä tai spesiaalijuttuja koska olen oppinut pelkäämään niitä. Niistä en kerro tässä sen enempää koska minulla on sellainen fiilis että joudun tekemään juuri niitä jos paljastan niitä täällä :)




Paras jalkatreeni on sellainen että saa antaa kaikensa ja reidet polttavat tunteja treenin jälkeen. Se on hieno tunne se :) On tietty myös palkitsevaa jos käveleminen on hankalaa seuraavina päivinä vaikka doms ei nyt sinänsä ole onnistuneen treenin mittari ja itseasiassa pitäisi olla tyytyväinen jollei paikat satu treenin jälkeen ja kroppa palautuu hyvin :) 

Minulla oli takareisi- ja pakaratreeni tänään. Rami kysyi kyllä eilen että onko minulla nykyän jalkatreeni joka toinen päivä... No ei nyt ihan :) Vain pari viikossa. Mentiin taas vaihteeksi yhdessä treenaamaan Reetan kanssa ja otettiin samalla kuvia sarjojen välissä. Meidän kuvien ottaminen on sitä että kun yhdellä on palautusaika ja näkee että toinen vääntää hiki otsassa niin mennään nappamaan kuvia. Silloin kuvaaminen ei ole pois omasta treenistä eikä vaadi ylimääräistä aikaa. Homma toimii loistavasti näin :)!





Minulla nousee syke tosi korkealle varsinkin kyykyissä, prässissä ja askelkävelyssä. Paljon korkeammalle kuin silloin kun juoksin. Minulla menee usein myös niin että reidet alkavat polttamaan pienellä viiveellä sarjan jälkeen, eli varsinainen polte alkaa vasta kun sarja on loppu. Aika jännä ;) Toki reidet polttavat myös sarjan aikana ja joskus ne polttavat todella paljon mutta pahin polte on lähes tulkoon aina sarjan jälkeen. 

Joku hieman järkevämpi ihminen voi kyllä ajatella että kuka idiotti saa jotain kiksejä tosta :D Joskus mietin kyllä itse että ei taida olla ihan kaikki muumit laaksossa enää...




Irvistyksistä, kivuista, poltteista ja sykennousuista huolimatta on kuitenkin todella kivaa treenata jalkoja, jopa niin kivaa että naurattaa prässissä sarjan jälkeen :D Usein kyllä naurattaa ja itkettää samaan aikaan.




Kiitos Reetta <3!!! Meillä on ollut huikean hyvä treeniviikonloppu!!

16.11.2013

Life is good!!!

Helloujaa! Takareidet ovat palautuneet tulehduksesta, voin treenata taas ja elämä hymyilee isosti :D Miten niin treeninarkkari?? Pakko sanoa että onneksi on valmentaja joka on fiksumpi kuin minä lepoasioissa, ainakin mitä koskee muiden lepoa. On se muutenkin aika usein fiksumpi kuin minä... se on todistettu jo monta kertaa. No jokatapauksessa kunnon hevosannos Burana naamaan ja lepoa teki tehtävänsä, olin jo perjantaina huomattavasti paremmassa kunnossa. Onneksi takareidet ei tuntunut siltä että ne olisivat kokonaan tulehtuneita vaan tuntui siltä että osa niistä oli tulehtuneita, en tiedä jos tämä on mahdollista mutta tältä se tuntui. Takareisien alaosa oli tulehduskipeä mutta se helpotti onneksi jo yhden päivän Buranapopsimisen jälkeen. Minä syön todella harvoin lääkkeitä, en edes muista milloin viimeksi olisi syönyt jotain, taisi olla viime keväällä kun kädet olivat tulehtuneita pienen käsijumpan jälkeen. Oikeastaan ainut tilanne jolloin syön kipulääkkeitä on silloin kun haluan päästä treenistä aiheutuneesta tulehduksesta eroon nopeasti jotta pääsisin takaisin treenaamaan. Jos pää särkee juon vettä ja syön hiukan suolaa sekä menen aikaisemmin nukkumaan, sillä se lähtee :) Ei minulla edes ikinä ole päänsärkyä ja jos sitä on tiedän että joko pitää hoitaa nestetasapaino kuntoon tai levätä. Muita lääkkeitä en ole syönyt vuosiin kun ei ole ollut tarvetta enkä oikein halua syödä mitään :) Kun ei ole tapana popsia särkylääkkeitä niin menee ihan sekaisin jo yhdestä Buranasta, olin suunnilleen pilvessä koko torstai :D

Jalat oli jo perjantai iltapäivää mennessä niin hyvässä kunnossa että menin Gymiin hakkaamaan olkapäitä ja ojentajia :) Oli kyllä ihana tunne päästä pumppaamaan verta lihaksiin taas :) Kiitos Burana ja lepo!!! Pääsin testaamaan uusi sitruunanmakuinen Intra, oli hyvää ja kiva saada vaihtelua appelsiinin makuiseen :) Uusia makuja saa nyt myös Sporttimekalta!

Minua jäi kuitenkin vaivaamaan sitä että torstain treeni jäi väliin ja treeninarkkari sekä NatsiDea kun olen niin menin sitten tänään tekemään kaksi treeniä, aamulla selkä ja vatsa sekä iltapäivällä torstain etureisi- ja pohjetreeni. Nyt on treeni Feng Shui taas tasapainossa :) En olisi pystynyt elämään sen kanssa että olisin jättänyt yksi mahdollisuus antaa lihaksille kasvuärsykkeitä väliin. 

Pakko vielä sanoa että hiilarit rokkaa :) Kyllä ilmankin pärjää mutta kun aamulla vetää hiilareita, aminohappoja ja koffeiinia niin kyllä treeni kulkee! Ihan kun painais Play-nappia. Mullahan ei ole kovin paljon hiilaria ruokavaliossani enää, ei muuta kun treenin ympäri. Dieetillä kun ollaan. Jäin aamulla treenaamaan vaparia treenin jälkeen ja keksin siihen hyvät loppuposeraukset ja lopun. Laskin että vaparissa taitaa olla 15 poserausta tällä hetkellä. Enemmän en tarvitse, aikaa on kuitenkin vain 60 sekuntia.

Treenin jälkeen maistui uni. Vedin kevyet kahden tunnin unet, heräsi syömään ja päälle lisää lepoa sekä hiukan opiskelua :) No juu, ehdin minä otamaan pari kuvaakin minun jaloista :) Syy oli se, että minusta minun takareidet alkavat tulla esille, ainakin vähän. Tämä on ihan uusi juttu minulle nyt dieetin myötä kun rasva sulaa takapuolelta :) Kisadieettiä odotellessa :)






Sovittiin treenitreffit Reetan kanssa iltapäiväksi ja mentiin yhdessä jumppamaan. Pakko taas todeta että hitto miten kivaa on treenata ja saada lihakset turvoksiin!!! Tämä on kyllä maailman hienoin laji, ainakin minun mielestäni! Treenin jälkeen mentiin taas peilisaliin Reetan ja Iinan kanssa tekemään T-kävelyä, vaparia ja line upia. Otettiin osa nauhallekin mutta siitä tuli niin pimeä pätkä ettei näy mitään. Aina ei voi onnistua.

Tässä tämän sekopään treenijuoma- ja banaaniarsenaali. Onneksi Gymillä on vessa ;)




Huomenna pääsen tekemään takareisiä- ja pakaroita :) Aika hienoa! Menen myös katsomaan minun siskoni vauva joka syntyi viime viikon tiistaina. Minusta tuli pienen pojan täti :)


14.11.2013

Lepäämisen vaikeus...

Dea 5 v täällä moi! Tiedättekö miltä tuntuu kun ei pääse treenaamaan, tai oikeastaan ei saa mennä, kun on kielletty? Vaikka muuten olen melko "täysjärkinen" ja "tasapainonen" ihminen niin ominaisuuksini kuuluu rakkaus treenaamiseen, tietynlainen ehdottomuus ja joskus liiankin kova määrätietoisuus. Nämä ominaisuudet ovat pääasiassa hyviä, hyödyn niistä lajin parissa koska en lipsu ohjeista, menen AINA treenaamaan kun on sen aika, vaikka on joku pieni vamma keksin keino kiertää sitä ja menen silti treenaamaan, en selitä vaan menen täysillä eteenpäin esteistä huolimatta. No, huonot puolet ovat m.m. sitä että vihaan lepoa, ainakin suurissa määrissä ja varsinkin silloin kun tulee ylimääräistä ei suunniteltua lepoa mikä en voi kiertää tai jotenkin olla huomioimatta. Kuulun niihin idiootteihin jotka ovat treenaneet viikkotolkulla ilman ainuttakaan lepopäivää, treenanut niin paljon että kroppa on sanonut sopimuksensa irti ja on tullut rasitusvammoja. Jos toimii näin niin tykkää liian paljon treenaamisesta tai silloin on joku pakkomieli treenata. Voin allekirjoittaa molempia :) 2010 päätin että minun on pakko parantaa tapojani, keho tarvitsee myös lepoa, kohtuus kaikessa ja pitää osata levätä ilman että itkee itsensä uneen, menee väkisin kävelylle ja tekee jalkatreenejä vaikka jalat ei kanna ja jalka on tulehduksessa. Tässä on yksi syy miksi otin itselleni valmentaja keväällä 2011, olin hakannut pääni seinään tarpeeksi monta kertaa ja ymmärsin itse että tarvitsen joku joka katsoo mun perään ja huolehtii m.m. siitä etten vedä yli, etten treenaa liian paljon, että syön riittävästi ja että muistan/opin pitämään lepopäiviä.

Ei tällaisia käsiä enää, kiitos. Pitää treenaamisen lisäksi myös levätä ja syödä :) 





Ensimmäisen kanssa en ole edennyt ollenkaan, päinvastoin rakkauteni treenaamiseen on vahvistunut päivästä toiseen. Toisen kanssa olen mennyt eteenpäin, paljon eteenpäin. Osan levätä lepopäivinä, eli silloin kun ohjelmassani lukee "lepopäivä". Usein olenkin niin väsynyt kun on levon aika että olen ihan iloinen siitä että saan huilata päivän. Palauttavien viikkojen kanssa olen myös mennyt eteenpäin, kolmen päivä lepoa putkeen sujuu ihan hyvin, neljäs päivä on yhtä helvettiä. Onneksi minun lepoviikko on neljä päivä lepoa, ei viikkoa!! Tunnen miten minun lihakset ei kasva, en pelkää sitä että ne kuihtuisi vaan nimenomaan se asia ärsyttää etten pääse antamaan kasvuärsykeitä niille. Prkl. Lihashan ei kasva levossa ;D Nykyään teen niin että ajoitan lepo"viikot" arkipäiviin jolloin olen töissä, silloin aika menee nopeammin enkä ehdi ajatella sitä niin paljon etten pääse salille. Osan jopa arvostaa lepoa silloin, menen töistä kotiin nukumaan päikkäritä ja lepään :) Jos lepopäivä osuu viikonloppuun pitää olla jotain ohjelmaa kuten lukeminen, treffit jonkun kaverin kanssa tai esimerkiski matka Nauvoon moikkaamaan äitiä. Muuten kiipeilen pitkin seiniä. Lisäksi ajatus siitä että jollei ole levon tarpeessa kun on lepopäivä tai palauttava viikko ei ole treenanut tarpeeksi kovaa saa minut kyllä lepämään koska prkl, minä olen kyllä treenanut ihan täsyillä :D Muuta en ainakaan myönnä itselleni. Tällainen psyykkaminen tomii minulla :)

Kyllä, TIEDÄN että tämä kaikki on 100% pään sisäinen ongelma, kroppani on hyvin tyytyväinen siihen että se saa levätä. Oikeastaan se haluaisi varmasti levätä useamminkin. Onneksi minulla on valmentajaltani saatuja ohjeita levon suhteen ja niitä osan kyllä noudattaa vaikka alussa oli ongelmia lepoviikkojen kanssa. Myönnän että olen tehnyt niin että olen pitänyt 2+2 päivää lepoa ja vetänyt yhden treenin tossa välissä kun pää ei ole kestänyt neljä päivää putkeen. Lopetin sitä kyllä aika nopeasti, en ole tehnyt sitä kun pari kertaa näiden kahden vuoden aikana Jarin valmennuksessa. Muistutan itseni aina siitä miksi alunperin otin itselleni valmentaja (pitää oppia levätä ja suhtautua terveellisesti liikkumiseen), miksi pitää levätä (jotta palautuu, ettei tule rasitusvammoja ja jotta lihakset kasvaa ja tyttö kehittyy), mitä tapahtuu jollei lepää (voi tulla ylikunto ja lihakset ei kasva) ja että ohjeiden noudattaminen ei tarkoita vain sitä että tekee, pitää myös olla tekemättä silloin kun käsketään. Viimeksi mainittu on minusta paljon vaikeampi kuin tekeminen.

Onneksi olen kasvanut henkisesti valmennuksen aikana. Ehkä se johtuu siitä että treenit ovat nykyään niin kovia että tarvitsen lepoa, muuten treeneistä ei tule mitään. Olen myös huomanut levon merkitys ja miten tärkeä se on. Nykyään osan jopa arvostaa lepoa ja perustella sitä itselleni, pää ymmärtää että pitää levätä, sydän ei aina ymmärrä mutta silloin osan jo käyttää päätäni ja perustella itselleni miksen saa mennä salille.

No, miksi tällainen vuodatus? Siksi että huomasin että kipu takareisissä ei ole normaali treenin jälkeinen hyvä lihaskipu vaan tulehtuneen lihaksen kipu. Tilitin äsken että olipa se Terden jalkajumppa kevyt kun ei tehty mitään kyykkyjä tai prässiä... Hehe... Ihan kevyt setti juu! Tänään pitäisi olla etureisitreeni ja koska olen oppinut sen, että pitää kuunnella kehoa ja aina ei pitää mennä treenaamaan vaikka olisikin treenipäivä. Huom, minulle se on uusi asia että voi olla treenaamatta vaikka olisi treenipäivä. Nimimerkki olen vetänyt kaikki treenit ohjelman mukaan murtuneen kylkiluun kanssa siksi että on treenipäivä, vaikka en pystynyt kääntymään sängyssä öisin kipujen takia, no excuses :D Laitoin valmentajalleni viestiä ja kysyin miten tehdä, voinko treenata etureisiä vaikka takapuoli on tulehtuhut? Olen sen verran tyhmä etten itse pysty antaamaan itselleni lupaa levätä, en pysty enkä halua. Minut on käskettävä lepämään, muuten keksin joku peruste miksi minun pitää mennä treenaamaan tai kierrän kipu. Vastaus kysmykseni oli "lepo ja burana, alakertaa ei saa treenata jos on tulehtunut". Oikeustieteilijänä olen tietty hyvä kiertämään sääntöjä joten yritin saada mennä treenaamaan olkapäitä, se ei ole alakerta :) Ei mennyt läpi. Seuraus oli Turun suurin mörökölli. Istuin tuijottamassa lattiaa suupielet alhaalla ja ainut asia mikä päässäni liikkui oli "voi paska, miten mä nyt pääsen treenaamaan". Ensimmäinen reaktio oli että "tyhmä ukko, menen silti treenaamaan!!! prkl saatanaa ja kaikki muut kiroukset.". Sitten muistin taas miksi kysin neuvoa ja mikä minun suurin ongelmani on, itse en osa tehdä lepopäätös enkä osa ottaa ylimääräisiä lepopäiviä. Oli kuitenkin pakko Googlettaa ja selvittä mitä tapahtuu jos treenaa vaikka lihas on tulehtunut, ja tietty tilittää asiasta jokaiaslle työkaverille + kerätä säälipisteitä ja soittaa tiimikaverille + siskolle ja kertoa miten kamalaa se on etten saa mennä kyykkäämään. Säälittävää, tiedän. Normaali ihminen olisi iloinen lepopäivästä, ei minä. No, otin järki käytöön ja menin kaupan kautta kotiin syömään diettiruokaa. Osasin manipuloida pääni niin että uskalla levätä, ajattelin että jos lepään nyt pääsen vähemmällä levolla verrattuna siihen etten palaudu ja joudun lepämään enemmän myöhemmin. Sen lisäksi minulla on Ramin kanssa kolme jalkatreeniä kahdeksan päivän sisällä ensi keskiviikosta alkaen joten siihen on päästävä kuntoon. Ja voihan se olla että voin mennä jumppaamaan olkapäitä jo huomenna, ei sitä tiedä :) Nyt tarvitaan sitä asennetta ja sitä löytyy kyllä täältä. Nyt levätään prl ja päästään pelikuntoon!

Tämä on asia mikä minun pitäisi työstää, se on säälittävää että aikuinen ihminen möllöttää siksi että yksi treenipäivä muuttuu lepopäiväski. Minulla on asiat hyvin, olen pysynyt todella terveenä ja saan olla iloinen siitä ettei minulla ole sen suurempia ongelmia. Pitää ajatella positiivisesti, saan yksi ylimääräinen päivä antaa lihaksiani kasvaa, voin jopa saada usempia päiviä kasvuaikaa :) sen lisäksi sain aihe josta kirjoittaa blogiin! Oikeastaan tämä lepopäivähän tuli tarpeeseen ;) No ei nyt sentään liiotella.

Tuli taas Sporttimekalta täydenystä lisäravinnevarastoihin, m.m. näitä huipputuotteita. Scitecin glutamiini, EAA ja monivitamiinivalmiste :) Super natural on todella maukas EAA valmiste, kannattaa kokeilla esimerkiksi treenin aikana ja sen ympäri tai shotteina aterioiden välissä :) Maistuu varmasti ja palautuminen saa lisäboostia!






Nyt malttia kehiin niin päästään ehkä Reetan kanssa pian jumppamaan, mä tahdon treenaamaan!!!







12.11.2013

Pidennetty viikonloppu Treella, kuntotsekkaus ja kuntokuvia

Heip! Kolme päivää Tampereella takana ja hiukan kyllä harmittaa olla kotona taas, olisin voinut jäädä sinne. Kolmeen päivään mahtuu todella paljon kivaa ja oli aika väsynyt tyttö junassa takisin Turkuun eilen. 

Lähdettiin ajamaan kohti Mansea lauantai aamuna ja onnistuin hienosti hankkimaan itselleni kunnon kiire heti alkuun, luulin nimittäin että minulla oli tunti enemmän aikaa aamulla pakata eväitä, vaatteita ja treenikamoja. Oli kiva ylläys huomata että aikaa on enää 30 minuuttia eikä mitään ole vielä pakattu, pitäisi käydä suihkussa ja kuivata vaatteita kuivauskoneessa. No, sain kaikki hoidettu sillä lopputuloksella että puolet eväistä jäi kotiin pakastimeen, tai melkein puolet. Toinen osa oli jäänyt ilman suolaa :) Muuten onnistuin aika hyvin saamaan kaikki mukaan.

Lauantaina oli ohjelmassa posetreeni meidän pienen fysiikkaryhmän kanssa, meitä oli neljä tyttöä WFC:n peilisalissa eli aika pieni fysiikkaryhmä. Kaikki ei kyllä ollut paikalla joten meitä on hiukan enemmän :) Tässä pari kuvaa treenistä. Jollette tunnista minut niin olen se jolla on pinkit leggarit jalassa.







Posetreenin jälkeen oli aika jatkaa salitreenillä. Meillä oli Fitframin perinteiset tiimipäivät lauantaina joten paikalla oli paljon tiimiläisiä. Treenataan timipäivillä pienissä ryhmissä eri lihasryhmiä meidän peeteiden ohjauksessa. Minulla oli sisäpiri tietoa ja tiesin että minun vakkaripojat, eli Rami, Tero ja Kille vetäisivät etureistreenin joten menin iloisesti siihen koska se on yleensä ollut sellainen ryhmä johon ei ole tungosta. Kuka järkevä ihminennyt haluaisi noiden kolmen kanssa hakkiin tai prässiin? Onneksi en ole ihan täysjärkinen :) Pojat veti hyvän treenin johon kuului m.m. 100 toistoa prässiä, erilaisia kyykkyjä, ojennuksia, askelhyppyjä ym. Huomasin seuraavana päivänä että olin saanut mukavasti verenpurkaumia sekä käsiin että selkään treenistä. 

Illaksi oli luvassa tiimin jokavuotiset pikkujoulut. Meillä oli Reetan kanssa hotellihuone juhlapaikan vieressä ja avattiin pikkujoulukausi oikein pitkän kaavan kautta 1) vedettiin alkudrinkin hotlassa, puolikas sokeriton Red Bull ja aminohappoja 2) Reetta opasti minua suoristusraudan ihmeelliseen maailmaan 3) heitettiin juhlavaatteet päälle, minun tapauksessani pikkumusta ja korkkarit 4) juhlissa syötiin juhlallisesti, kanaa, salaattia, munia, raikkaria ja oliiviöljyä 5) oltiin juhlissa yli nukkumaanmenoaika, "kotona" klo 21.30 ja 6) syötiin juhlimisen jälkeiset yöruuat, rahkaa, protskujuoma ja öljyä. Oli ihan huippukivaa vaikka toi saatttaa kuullostaa todella tylsältä jonkun mielestä! Meillä oli huippu pöytäseurue, Jutta piti meille hieno puhe ja illan ohjelmanumero, stand up koomikko oli aidosti hauska. Kaiken lisäksi oli pirteä olo myös seuraavana päivänä :)

Hotelliposeraus sunnuntaina aamulla



ja treenikassi

sekä matkalaukku



+ säilytystila niille eväille jotka muistin ottaa mukaan :)




Olen mukana tsempparina yhdessä Fitfarmin nettivalmennuksessa jolla oli tapaaminen sunnuntaina joten menin luonnollisesti sinne näyttäytymään, auttamassa heidän treeneissä ja juttelemaan. Oli kiva nähdä osa niistä ihmistä jotka olen tsempannut nettifoorumilla muutaman viikon aikana ja jeesata heidät treeneissä.

Sen jälkeen olikin aika vetää oma treeni. Sain tehty ihan mielettömän hyvä selkätreeni! En tiedä johtuiko se salista vai siitä että kroppa oli palautunut todella hyvin edellisestä selkätreenistä. Ihan samaa, pirun hyvä oli ja tuntuma huippens puippens!! Minun oli pakko sooloilla pari sarjaa treenin lopussa ja tehdä ekstrana vetoja tässä laitteessa kun kerrankin oli mahdollisuus tehdä jotain muuta, WFC:n laitteisto on meinaa aivan huikea :)




Pääsin illalla tutustumaan uusiin alueisiin Tampereella kun menin Maijun luokse viettämään iltaa ja nukkumaan. Tällä kerralla meidän bodyleiri siirtyi hänen luokse. Opin Maijulta m.m. sen, että naisetkin voi ajaa käsivarsikarvoja offilla, se ei ole miesten yksinoikeus :) Valmistin Maijulla ne eväät jotka jäi Turkuun. Se on muuten todella kätevää mennä toisen tiimikaverin luokse tekemään ruokaa koska kaapeista löytyy kaikki tarvittavat ainekset!

Hyvin nukutun yön jälkeen oli manantai ja lähdettiin yhdessä toimistoon tapamaan Bullia. Minulla oli kuntotsekkaus ja sain alustava kisadieettiaikataulu, niin siistiä!!!! Minulla ei ole vain yksi kisadieeti vaan kaksi :) eli tehdään se kahdessa osassa. Varsinainen kisadieetti alkaa näillä näkymin 3.3.2014, eikä tammikuussa kuten alunperin suunniteltiin. Kisadieetin pituus tulee olemaan 9 + 19 viikkoa, eli yhteensä 28 viikkoa. Toki tämä voi muuttua vielä jos tunnen valmentajani oikein. Toinen muutos tuli tähän välidieettiin, eli sitä jatketaan vuoden loppuun asti mikä minun mielestäni on todella hyvä asia. Miksi lopettaa dieettaaminen kun homma toimii, rasva palaa ja tytöllä on energia treenata. Tarkoitus oli aluksi vetää 4-6 viikkoa dieettiä mutta nyt siitä taitaa tulla 15 viikkoa jollen ole laskenut väärin. Eli, hiukan pidennettiin sitä ;) Kävin viime kerralla näyttämässä kuntoa pari viikkoa sitten joten en odottanut mitään suuria muutoksia mutta palaute oli kuitenkin että keskivartalosta on taas lähtenyt tavaraa, eli niin kun pitääkin. 

Mentiin Maijun kanssa toimistolta suoraan WFC:lle jumppaamaan, minä Teron kanssa ja Maiju ihan itse. Peilisali oli vapaa joten mentiin sinne poseraamaan yhdessä jumppien jälkeen. Pakko kyllä sanoa että WFC:n peilisali on hiukan eri luokkaa kuin Gymin, peilejä on joka puolella ja valo on hyvä, ihan huippua!

Lopuksi kävin osteopaatilla helposti jumiin menevän niskan takia ja tsekkaamassa että kroppa on kunnossa. En ole käynyt osteopaatilla aikaisemmin joten se oli jännä kokemus. Marko väänsi selkärankani kaikkiin suuntiin ja käsitteli myös selkä- ja hartiaseudun lihakset. Olo oli todella kevyt ja hyvä sen jälkeen ja selkä tuntui todella hyvältä! Minulla oli ilmeisesti lantio hiukan vinossa mikä aiheutti kompensoiva asento selässä, eli kierto toiseen suuntaan ja vastaava kierto niskassa. Nyt ei ole enää vinossa :) 

Juna Turkuun lähti sattumalta juuri siihen aikaan kun tulin asemalle enkä tarvinnut odottaa ollenkaan :) Kotimatka meni syödessä ja nukkuessa. Oli aika väsynyt tyttö :)

Otettiin tänään aamulla Reetan kanssa kuntokuvia, edellisestä kuvaussessiosta on taas mennyt neljä viikkoa ja pyrin ottamaan niitä aina neljän viikon välein. Tässä lokakuun kunto jos joku haluaa verrata. Töitä riittää vielä  mutta homma rullaa koko ajan eteenpäin.





Tilattiin muuten hiukan munia kaveriporukan kanssa. Itse otin 12 kennoa, eli niillä pärjää taas pari kuukautta :)



7.11.2013

Ajatuksia kehittymisestä ja munista

Kirjoitin tänään aiheesta kehittyminen ja tunne siitä ettei tapahdu mitään vaikka miten paljon painaa duunia. Ajattelin laittaa hiukan aiheesta tännekin koska se on varmasti tuttu tunne melkein jokaiselle treenaavalle ihmiselle, ainakin joskus. 

Tiedättekö tunteen ettei tapahdu mitään vaikka miten paljon treenaa, hinkkaa aamulenkkejä ja syö tarkkaan? Peilistä tuijottaa aina sama tuttu naama, samat läskit eikä ne lihakset ikinä kasva. Jotenkin unohtuu että vaatteet istuvat eri tavalla päällä ja painokin on saattanut muuttua mutta silti ei tapahdu mitään... Ja vaikka tapahtuisikin niin sitä ei tapahdu tarpeeksi paljon tai riittävän nopeasti. Tulokset pitäisi näkyä heti! Luultavasti ei sekään riittäisi koska aina pitäisi saada vähän enemmän lihaksia tai olla kireämpi. Tuttu tunne monille :) Anna mulle kaiken ja heti!!!! Ja sitten kun sitä on saanut niin pitää saada lisää. Ihminen ei ole koskaan tyytyväinen. Tämä on sikäli ihan hyvä asia koska kehitys loppuu tyytyväisyyteen. Samalla pitäisi olla tyytyväinen omiin tuloksiin ja osaa arvostaa tehdyn työn tuloksia sekä ei olla tyytyväinen jotta jatkossakin painaisi täysillä ja kehittyisi. Hankala yhtälö eikö ;)

Ei kovin kauan sitten oli tällainen tilanne minun kontotsekkauksessa:

Dea: Musta tuntuu ettei tapahdu mitään... Lihakset ei kasva ja läskiä on vaikka muillekin jakaa. Mä alan kohta olla valmis vetämään ”ihan mitä tahansa” jotta homma menisi eteenpäin!!!

No, en nyt ollut ihan tosissaan siitä että olisin valmis vetämään "mitä tahansa" saadakseeni tuloksia. Päinvastoin, minulle terveys ja kehitys puhtailla keinoilla on ensisijaista. Olen edelleen siitä mieltä että kaikki on mahdollista, jotkut asiat vaativat vain hieman enemmän töitä ja aikaa. No, tämä ei nyt ole postaus lääkkeiden käytöstä urheilussa. Pointtini oli vain se että silloin tuntui siltä että mitään ei tapahdu vaikka hinkkaan salitreenejä 10 kpl viikossa + aamulenkkejä. Niin ja tiedän, ei se määrä van se laatu ;) Joskus voi saada molempia :)

Onneksi on valmentaja joka palauttaa maan pinnalle ja muistuttaa siitä että kyllä homma rullaa eteenpäin koko ajan vaikka ei tunnu siltä. Vastaus tohon oli sydämmellinen naurukohtaus ja palautus takaisin maan pinnalle. Ja kyllä minä oikeasti tiedän että kehitystä tulee koko ajan, en vaan huomaa sitä. Eikä sitä tarvitsekaan huomata koko ajan mutta joskus on kiva nähdä että kova työ palkitaan :) Se motivoi.

Totuushan on se, että itse sokeutuu omaan kehitykseen. Alussa huomaa muutokset paremmin, varsinkin jos pudottaa painoa. Tämä on todella palkitsevaa ja motivoi painamaan eteenpäin :) Kun kasvattaa lihaksia ei välttämättä huomaa miten kroppa kehittyy koska paino saattaa olla sama kun rasva palaa samalla kun tulee lihaksia, tai lihasten lisäksi tulee hiukan läskiä jolloin lihakset ei näy ja kaiken lisäksi sokeutuu totaalisesti omaan peilikuvaan. Minusta tuntuu usein siltä, että olen saman näköinen kun kolme vuotta sitten jolloin painoin 34 kiloa vähemmän kuin nyt enkä osannut treenata salilla, tai vuosi sitten, tai puoli vuotta sitten... Kun katson kuvia huomaan silti että jotain pientä on tapahtunut vaikka ei aina tunnu siltä. Kuvien ottaminen on ainakin itselleni ollut hyvä tapa hiukan pysyä mukana omassa kehityksessä ja saada motivaatiota vaikka en aina niistäkään näe mitään muutoksia... Olen päättänyt olla stressaamatta tätä ja luottaa sokeasti siihen mitä valmentajani sanoo koska en kuitenkaan huomaa mitään itse, varsinkaan ei nyt kun paino on ollut miltei sama vuoden.

Toinen totuus on se, että lihakset kasvavat todella hitaasti. Ärsyttävän hitaasti :D Mutta positiivista on se, että kyllä ne siellä kasvaa kunhan noudattaa ohjeita ja treenaa täysillä :)! Sama koskee rasvan kanssa, kyllä se sillä palaa. Kuten Bullkin on sanonut niin homma menee kyllä eteenpäin koko ajan, eli lihakset kasvavat ja rasva palaa. Ei sitä voi estää jos noudattaa ohjeita.

Otin taas pari posekuvaa jotta on jotain vertailupohja myöhemmin, silloin kun tuntuu ettei tapahdu mitään ja voisi vetää "ihan mitä tahansa" jotta homma menisi eteenpäin ;) Pahoittelen hienot ilmeet, jokainen ei voi olla filmaattinen, ainakaan ei treenin jälkeen.



Minusta on muuten tullut munavälittäjä :) Huomenna saan 36 kennoa kananmunia kotiin. Onneksi kaikki ei ole minulle, otan "vain" 12 kennoa itselleni :) Meidän yksi tiimiläinen pitää meitä Turkulaisia bodareita munissa ja minä välitän niitä eteenpäin. Munista puhuen niin tällä tytöllä räjähtää nykyään aamumunat todella herkästi käsiin. Tänään onnistuin saamaan keltuaista kattoon, seiniin, kaappeihin, ikkunaan ja omaan naamaan... yhdestä munasta :) ei mennyt aamu ihan putkeen :) Enkä näköjään ikinä opi valmistamaan munia mikrossa ilman räjähdyksiä. No, huomenna tulee iso lasti pommeja :D

Oli muuten aika mielenkiintoinen aamulenkki tänään. Jalat olivat niin kipeitä ettei käveleminen onnistunut joten ajattelin pyöräillä. No, perse sattuu niin paljon että pelkkä sängyn päälle istahtaminen sattuu ihan hitosti joten voitte kuvitella miltä tuntui istua satulan päällä :D Ja itse polkeminenhan oli sellaista herkkua että.... jalat polttivat tauotta koko aerobisen aikana :D Kokeilin sen jälkeen Ristolta saatu vinkki venyttää reisien lihaskalvot itse ja se oli todella toimiva keino :) Aika kivulias kyllä. Mutta ei se haittaa kunhan toimii :)!!

Tänään oli hieman erilainen laukkusisältö kun menin aamuaerobiselle.



Huomenna on perjantai ja siitä alkaa erittäin hyvä pidennetty viikonloppu Tampereella :) Rok rok!!!

P.s. Blogin kävijälaskuri näyttää pian 100.000. Kiitos ja kummarrus kun jaksatte luke näitä minun juttuja!

5.11.2013

Jalkajumppa, treenivatteita ja PALJON kuvia :D

Heipparalla ja terveisiä invaliidiltä :D! Tai invalidin alulta :) Nyt hymyilyttää vielä :) Kuten kerroin teille aikaisemmin niin tänään oli pieni jalkajumppa Ramin kanssa. Pakko sanoa että olen kyllä niin etuoikeutettu kun pääsen tällaisen hullun jumppaan ja bonuksena Iina on mukana auttamassa pakkotoistojen, kuvaamisen ja tsemppaamisen kanssa! Tuntuu siltä että puolet treenistä oli pakkotoistoja... Viime kerralla tehtiin super-, tripla, ja jättilaissarjoja, tänään oli lähes ainoastaan suoria sarjoja jollei pudotukset, pysäyhdykset, hidastelut, painojen lisäykset, negatiiviset ja muut tehokeinot lasketa. Ja olihan siinä pari supersarjaakin. No mutta anyway niin oli täysin erilainen jumppa tänään ja tuntuu myös siltä että se oli astetta kovempi kuin viime viikon treeni. Tässä vähän kuvamatskua alkuvaiheesta, eli Iina pystyi vielä tässä vaiheessa keskittymään kuvaamiseen eikä minun ylösvetämiseen tangon avulla Ramin kanssa. Tota kun tekee superhitaasti ja pitkillä pysähdyksillä niin tuntuu jo aika mukavasti etureisissä...







Ja kun tankoon lisää painoja ja tehostaa pudotuksilla ja pakkotoistoilla niin lopputulos on tämä :) Nämä oli fiilikset ekan liikkeen jälkeen ja sen jälkeen ei hirveästi ehditty kuvata kun Iina piti auttaa pakkotoistoissa.




Tämän jälkeen päästiin prässihommiin ja käytössä oli sekä tavallinen että vaakaprässi, tietty kaiken maailaman tehokeinoilla :) 



Etureisille lopuksi spesiaali reidenojennusta ja Ramin hc-askelkävely joustoilla + hypyillä... Tai siis mulla ne hypyt ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä... Alussa pääsin kyllä hiukan liikkumaan mutta lopuksi jäin lattialle puristamaan staattista pitoa reisille :D Wonder why :D Ainakin siinä oli hyvä viihdytysarvo sekä Jannelle, Mikolle että Ramille :) Tämän jälkeen oli pohkeiden vuoro, niitä jumpattiin  samalla tyylillä kuten etureidet eli ei paljon liikkunut enää lopussa :D

Kun tulin kotiin odotti ihana yllätys Fit4Youlta ruskeassa kirjekuoressa eteisessä :D Better Bodiesin huippuhyvät treenitopit Athlete tank camo sekä Support 2-layer top. Molemissa on sisäärakennetut rintsikat joten niitä ei välttämätta tarvitse laittaa erikseen jollei halua. Camotopissa voi myös säätää olkaimet itselleen sopiviksi mikä on minulle tosi jees kun tota selkää on ihan kiitettävästi :) Voitte varmasti arvta missä asun torstaihin asti kun on taas treenipäivä ja missä vaatteissa treenaan Treella heti viikonloppuna :D Kyllä nyt kelpaa jumpata!!! KIITOS!! Minulla on kyllä ihan maailman paras vaatesponsori :) Ja näissä jopa tämä plussapallo näyttää siedettävältä :)





Otettiin kaverin kanssa myös "ennen" kuvia, eli kuten kerroin viime päivityksessä niin lupasin Ramille tehdä kuvakooste jaloistani jotta voidaan katsoa mitä ollaan saatu aikaiseksi kolmessa kuukaudessa :) Eli tässä alkutilanne, helmikuun alussa saatte nähdä lupputulos ja vertailukuvat :) Mitäs luulette, saadaanko muutosta aikaiseksi, eli lisää lihaa koipiin :D?!?!




Huomenna on lihasten kasvupäivä eli lepopäivä :) Vähän aamulenkkiä aamulla ja sen päälle lepoa. Kyllä kelpaa!!