Sidor

21.11.2013

Ajatuksia pääkopan merkityksestä lajissa

Oletteko ajatelleet miten suuri merkitys omalla päällä on tässä lajissa, puhun siis aivoista? Ja toki myös muissa lajeissa sekä elämänalueilla. Mutta koska tämä on treeniblogi ja minun treeniblogini niin kirjoitan siitä lajista mitä minä harrastan, eli fitnestä, bodausta, kehonrakennusta tai miksi sitä nyt haluaa kutsua. Olen viime aikoina miettinyt aika paljon pääkopan merkitystä ja sen kehittämistä, varsinkin kovissa treeneissä mutta myös muuten. Eilinen treeni herätti taas ajatuksia ja ajattelin kirjoittaa niistä hiukan tännekin. Ainakin minulla on kehittämisen varaa tossa yläkerrassa, uskon ettei sitä voi kehittää liikaa :)

Oma ajatusmaailma, tahto, motivaatio ja se, miten pystyy manipuloimaan oma suhtautuminen asioihin korreloi täysin oman kehityksen ja jaksamisen kanssa. Voisin varmasti kirjoittaa aiheesta kirjan :) mutta se ei taida olla kovin tarkoituksenmukaista joten yritän pysyä tässä blogikirjoituksessa ;) Kirjoitan muutamista asioista jotka minun mielestäni ovat keskeisiä lajissa ja joihin pystyy vaikuttamaan itse omalla ajattelutavalla.

Positiivinen asenne ja ajattelutapa. Jos suhtautuu kaikkeen negatiivisesti ja on taipumus negatiivisiin ajatuksiin niin elämästä tulee suurella todennäköisyydellä synkkä ja oma mieli saattaa olla enemmän maassa kun olisi tarvetta. Jos ajattelee positiivisesti, nauttii pienistä asioista ja osaa olla onnellinen siitä mitä on niin uskallan myös väittää että elämä sujuu paremmin, ainakin mukavammin. En tarkoita sitä että pistäisi olla optimisti, itse olen hyvin realistinen kaikessa ja jopa syyninen, silti suhtaudun elämään positiivisesti.

Positiivinen ajattelutapa minusta on parhaimmillaan sitä että pystyy löytämään hyviä puolia myös vaikeista tilanteista. Jos sairastuu, niin ei kannata murehtia sitä vaan ajatella että saa levätä, olla kotona perheen kanssa, saa lukea kirjoja ja nukkua paljon ja kroppa palautuu. Muistatteko miten hyvä olin tässä asiassa kun minulla oli tulehtuneita takareisiä viime viikolla... Töitä riittää siis tämän pääkopan kanssa, ainakin mitä koskee lepoa ;) Kun väsyttää ja pitää mennä aamulenkille ei kannata keskittyä siihen että ulkona on -25 astetta ja saisi nukkua tunti enemmän jos jättäisi lenkki väliin. Päinvastoin voi ajatella sitä miten hyvä olo lenkistä tulee, että rasva palaa ja aineenvaihdunta kiihtyy ja pitää omat tavoitteet kirkkaasti mielessä. Jos menee juhliin jossa tarjotaan herkkuja niin ei kannata keskittyä siihen että muut saavat syödä ihania kakkuja tai juoda siideriä koska siitä ei hyödy kukaan, vähintään itse! Voi taas kääntää oma ajatusmaailma niin että ajattelee ettei tarvitse syödä sitä mitä juhlissa tarjotaan vaan voi itse valita ja saa syödä terveellistä ravintorikasta ruokaa mistä voi hyvin myös juhlien jälkeen. Positiivinen ajattelutapa on minulle m.m. sitä että osaa löytää hyviä puolia jokaisesta tilanteesta, uskoo että pystyy siihen mitä haluaa ja myös sitä että osaa nautti hetkestä, osaa nauttia siitä mitä on eikä murehdi sitä mitä ei ole. Itse olen hyvin onnellinen siitä että saan tehdä sitä mitä haluan ja että olen vapaa ihminen :)


Onni on saada tehdä sitä mitä haluaa ja mistä nauttii.
Minulle se on treenaaminen :)


Minulle onni on myös stressitön elämä. Toki tavoitteita
pitää olla mutta ei tarvitse stressata sen vuoksi :)


Toinen asia mihin pystyy vaikuttamaan omalla ajattelutavalla on treenitehoihin, omiin treeneihin ja sitä kautta omaan kehitykseen. Jos asenne on se että pitää päästä helpolla treenistä, hikoileminen on inhottavaa, sattuu kun lihakset alkaa polttamaan ja kyykkääminen on muutenkin aika raskasta, varsinkin jos pitää mennä oikein syvää niin tuskin kehittyy kovalla vauhdilla. Jos osaa nauttia treenaamisesta ja tykkää siitä, haluaa tehdä jokaisesta toistosta mahdollisimman raskasta itselle, keskittyä siihen että lihas tekee töitä ja että polte on mahdollisimman kova oikeassa kohdassa, nauttii siitä että saa vedetty itsensä ihan loppuun asti, että lihakset sattuvat ja sydän hakkaa täysillä, pyrkii täysiin liikeratoihin ja saa kiksejä siitä että on ylittänyt itsensä niin veikkaan että kehityskäyrä lähtee nousuun. Herra Arnold Schwarzenegger vertaili pumppi orgasmeihin elokuvassa Pumping Iron, hänellä oli sillä tavalla useampia orgasmeja päivässä ja lihas kasvoi ihan kiitettävästi ;)

Samalla tavalla uskon siihen että jos on hiukan huono päivä ja ajattelee että tulee huono treeni niin todennäköisesti tulee myös huono treeni koska on asenoitunut siihen. Jos asennoituu siihen että tekee ihan hiton hyvä treeni, että enkat paukku ja tuntuma on erinomainen niin kyllä lopputulos on hyvä treeni, riippumatta siitä miten huono päivä on ollut.

Sarjan viimeiset toistot ovat tunnetusti ne tehokkaimmat ja myös ne jotka vaativat sitä päätä. Varsinkin jalkatreenissä. Eilen treenattiin jalkoja Ramin kanssa, tehtiin aluksi sellainen kiva pieni lämmittelysetti jalkaprässissä. Menin prässin ja Rami sanoi että ”Tee 50 toistoa”, asennoiduin siihen ja aloin painamaan. Kun lähestyin 50 niin Rami otti toinen ja heitti se kelkkaan heti kun 50 tuli täyteen, ”40 toistoa heti perään”, taas piti psyykata itsensä ja asennoitua siihen 40:een toistoon. Siinä vaiheessa tajusin että se ei taida jäädä siihen neljäänkymppiin. No ei jäänyt vaan samalla tavalla tuli lisää painoja ja käsky ”30 toistoa”. Siinä vaiheessa alkaa pään sisäinen taistelu kun jokainen toisto tuntuu ihan helvetin raskaalta, jalat polttaa, syke on katossa eikä kelkka meinaa liikkua enää ollenkaan muulla kuin pakkotoistojen avulla. Siinä vaiheessa ei tiedä mitä toi hullu keksii, loppuuko sarja ikinä. Sillähän ei oikeastaan ole väliä, tossa vaiheessa ei kannata ajatella ollenkaan vaan painaa täysillä ja olla ajattelematta mitään muuta kuin sitä pumppaamista. Helposti menee kuitenkin niin että alkaa ajattelemaan :) No, 120 toiston jälkeen pidettiin 20 sekuntia taukoa. Lisättiin painoa ja ”20 toistoa”, sitten 20 sekuntia taukoa, lisää painoa ja ”10 toistoa”, tauko ja ”10 toistoa”. Tossa vaaditaan jo sitä päätä. Ei vaan siihen että pystyy tekemään kaiken vaan myös siihen että painaa täysillä alusta loppuun ja on ajattelematta sitä että jaksaako vai ei. Kun eilen pohdin sitä että onko minulla huono pää, eli jaksaisiko minun jalat pumppa kauemmin kun pää kestää, loppuvatko minun sarjat oikeasti tiettyyn pisteeseen vai onko se vain sitä että pääni ei kestä tietyn pisteen jälkeen niin Rami sanoi viisaasti että jos joku seisoisi prässin vieressä ja painaisi pistoolilla ohimoon niin varmasti tulisi reilusti enemmän toistoja. Eli, ei ne jalat oikeasti väsy, tuntuu vaan siltä. Toki ne väsyvät jossain vaiheessa mutta luultavasti pää väsyy ensin. Pitää joko osata nauttimaan siitä tuskasta ja jatkaa tai sitten heittää aivot narikkaan, tyhjentää päätä ja anna palaa, ihan kuin se pistoolimies seisoisi siinä prässin vieressä. Ainakin minulla on parantamisen varaa tässä asiassa. Olen aina ajatellut että minulla on kova pää mutta kyllä siinä on parantamisen varaa, varsinkin kovissa ja pitkissä sarjoissa ja ihan jokaisessa treenissä. Aina pystyy parempaan, aina.



Parin viikon takainen jalkatreenifiilis. Tässä jalat kyllä väsyivät ihan oikeasti :)


Omalla ajattelutavalla pystyy myös vaikuttamaan siihen miten tarkasti noudattaa ruokavaliota ja siihen että myös pystyy höllätä ruokavaliosta jos on tarvetta. Tämä on hyödyllinen taito varsinkin dieetillä kun pitää olla tarkka, puhumattakaan kisadieetistä. Silloin ei voi ajatella että ei kai sillä muutamalla grammalla ole niin paljon väliä tai jos syön hiukan yli... Se menee sitten helposti siihen että tekee jokainen asia sillä asenteella, vähän sinne päin. Siitä ei kyllä hyödy kukaan ;)

Tai se että on nälkä, ihan kamala nälkä. Tähän pystyy todella hyvin vaikuttamaan esimerkiksi siirtämällä nälkä eteenpäin ajatuksissa, oppia nauttimaan nälästä tai olla kiinnittämättä huomiota kurnivaan vatsaan. Ei nälkään kuole ihan hetkessä :) Dieetti sujuu taatusti paremmin jos oppii elämään nälän kanssa, nälkä on paras ystävä koska silloin rasva palaa ja homma menee eteenpäin. Offilla pitää sitten taas oppia nauttimaan siitä että tuntuu siltä että vatsa räjähtää, että saa syödä enemmän kuin jaksaisi ja että kasvaa :)

Se on myös pään sisäinen juttu miten paljon uskoo omaan tekemiseen ja omiin kykyihin sekä luottaa siihen että kehittyy. Jollet itse usko itseesi niin ei kukaan muukaan usko. Jokainen tunnistaa ihminen jolla ei ole itseluottamusta ja sellainen jolla sitä on. En tarkoita sitä että pitää olla ylimielinen, tietynlainen nöyryys pitää olla mutta pitää myös uskoa omaan tekemiseen, muuten en usko että pääsee eteenpäin. Sama koskee omat tavoitteet. Minun telinevoimisteluvalmentaja sanoi kerran että jos tähtää tähtiin pääsee ainakin puiden ylitse, eli jos on kovia tavoitteita, tekee täysillä töitä niiden eteen, uskoo siihen että pääsee tavoitteisiin ja uskoo omaan tekemiseen niin pääsee varmasti pitkälle.

Sitten on se kuuluisa motivaatio. Motivaatio on välttämätöntä kehityksen kannalta. Jollei ole motivoitunut ei pysty painamaan täysillä, ei ainakaan kovin kauan. Itse uskon että tärkeintä motivaation kannalta on se, että oikeasti tekee jotain sellaista mistä aidosti tykkää, eli jollei jokin asia ole sinun juttusi niin tuskin tulet löytämään motivaatiota sen tekemiseen. Jollet aidosti nauti urheilemisesta ja kovista salitreeneistä, sitä tukevasta ravinnosta ja elämäntavasta ja ainut tavoite on kiva kroppa niin voi voi... tuskin jaksaa painaa salilla hiki otsassa, tavoite kristallinkirkkaana mielessä ja samalla nauttien matkasta. Kiva kroppa vaatii sen verran paljon töitä ja tunteja että homma on oltava ainakin jollain tasolla elämäntapa ja siitä pitää osata nauttia, ainakin joskus. Elämäntapa pitää myös omaksua omaksi ja nähdä se pysyvänä, muuten kyllästyy kyllä aika nopeasti tekemään vipareita joka viikko vuodesta toiseen tai syömään sitä kanaa. Toki voi treenata vaikka se ei ole intohimo, suosittelen tekemään sitä koska urheileminen kannattaa aina, mutta tarkoitan sitä että se oma intohimo ja se asia missä asettaa itselle kovia tavoitteita ja haluaa kehittyä pitää olla jotain sellaista mistä oikeasti tykkää ja nauttii, oliko sitten urheileminen, sisustaminen, ohjelmointi tai ruuanlaittoa.

Tämä on yksilölaji, eli suurin osa ajasta pitää treenata yksin, tehdä ruoka, huolehtia kehonhuollosta ja myös psyykata itsensä. Toki on tiimejä, treenikavereita, valmentajia ja sosiaalisia treeniyhteisöjä mutta 98% on kuitenkin sitä että itse vääntää rautaa ja valmistaa eväitä. Joillekin tämä sopii, ja toisille sopii paremmin joukkuelajit. Itse olen aina ollut enemmän sellainen että tykkään tehdä asiat itse koska silloin olen itse vastuussa lopputuloksesta enkä tarvitse tuhlata energia siihen että mietin miten koko ryhmä tai joukkue kehittyy, kehittymien on täysin itsestäni kiinni. Tämä vaatii myös tietynlainen pää, pitää pystyä treenata itsenäisesti ja jatkaa omaa juttua ilman jatkuvaa tsemppaamista joukkueelta tai muilta. Pitää myös kestää sitä että muut ihmiset ei välttämättä aina ymmärrä tätä touhua. Nyt ei ollut tarkoitus asettaa yksilö- ja joukkuelajit paremmuusjärjestykseen, ei todellakaan!!! Pointtini oli vain se, että yksilölaji vaati tietynlainen luonne ja kyky mennä täysillä eteenpäin itsenäisesti, ilman joukkuetta. Itse en pärjäisi joukkuelajissa. Toki meillä on ihana tiimi ja saan paljon energia tiimikavereiltani. Tsempataan toisimme ja kannustetaan. Silti menen joka päivä itse salille treenaamaan tai lenkille, itse olen vastuussa kehityksestäni, ei kukaan muu.


Kyllä kehitystä tulee kunhan uskoo siihen että tulee ja painaa täysillä :)


Itse en ole ollut kisadieetillä vielä mutta olen seurannut sivulta ja läheltä tiimikaverina ja huoltajana moni tiimikavereiden dieettejä. Kisadieetti jos jotain tässä touhussa vaati kova ja ehjä pää. Asiat pitää olla kunnossa kun ryhtyy kisadieetille koska se vaatii sinulta sekä ajallisesti, fyysisesti että psyykkisesti todella paljon. Jos elämä on kaaoksessa tai jos on heikko pää on huonommat lähtökohdat kestää dieetti verrattuna siihen että elämä aika lailla kunnossa, eli talous, työ, perhe-elämä ja itseluottamus sekä usko siihen että hoitaa homma maaliin. Kroppa muuttuu paljon kisadieetillä ja takuulla tulee hetkiä jolloin tuntuu siltä ettei tapahdu mitään, ettei pääse kuntoon, ettei ole lihaksia, että muut ovat edellä, ettei jaksa, on liian vähän ruokaa ja nälkä on sietämätön. Silloin tarvitaan kova pää, pitää luottaa siihen että hyvää tulee ja ymmärtää sen että on sokea omaan peilikuvaan. Uskoo omaan tekemiseen ja painaa täysillä kohti kisoja. Toki järki mukana ja kehoa kuunnellen :) Sokeus omaan peilikuvaan ei koske pelkästään kisadieettiä vaan myös muuten ;)

Hu-hu!! Nyt tuli mammuttipäivitys :D Ramin jalkatreenit ovat saaneet minut pohtimaan pääkoppani ja voisin kehittää sitä. Lisää aivojumppaa vaan kehiin tälle tytölle :D

Niin ja hei, Sporttimekalla on lauantaina laajennusbileet, menkää sinne jos liikutte Hämeenlinnassa. Luvassa on hyviä tarjouksia ja laadukkaita lisäravinteita parhaassa seurassa :D!!! Täältä löytyy tarkemmat tiedot https://www.facebook.com/#!/events/478838482231123/ käykää tsekkaamassa!











2 kommenttia:

  1. Fiksu likka :) Kiva lukea siun kirjoituksia kun ne on puhdasta asiaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin Liisa :D! Käyn aina lukemassa sunkin juttuja kun on asiaa :)

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.