Sidor

14.11.2013

Lepäämisen vaikeus...

Dea 5 v täällä moi! Tiedättekö miltä tuntuu kun ei pääse treenaamaan, tai oikeastaan ei saa mennä, kun on kielletty? Vaikka muuten olen melko "täysjärkinen" ja "tasapainonen" ihminen niin ominaisuuksini kuuluu rakkaus treenaamiseen, tietynlainen ehdottomuus ja joskus liiankin kova määrätietoisuus. Nämä ominaisuudet ovat pääasiassa hyviä, hyödyn niistä lajin parissa koska en lipsu ohjeista, menen AINA treenaamaan kun on sen aika, vaikka on joku pieni vamma keksin keino kiertää sitä ja menen silti treenaamaan, en selitä vaan menen täysillä eteenpäin esteistä huolimatta. No, huonot puolet ovat m.m. sitä että vihaan lepoa, ainakin suurissa määrissä ja varsinkin silloin kun tulee ylimääräistä ei suunniteltua lepoa mikä en voi kiertää tai jotenkin olla huomioimatta. Kuulun niihin idiootteihin jotka ovat treenaneet viikkotolkulla ilman ainuttakaan lepopäivää, treenanut niin paljon että kroppa on sanonut sopimuksensa irti ja on tullut rasitusvammoja. Jos toimii näin niin tykkää liian paljon treenaamisesta tai silloin on joku pakkomieli treenata. Voin allekirjoittaa molempia :) 2010 päätin että minun on pakko parantaa tapojani, keho tarvitsee myös lepoa, kohtuus kaikessa ja pitää osata levätä ilman että itkee itsensä uneen, menee väkisin kävelylle ja tekee jalkatreenejä vaikka jalat ei kanna ja jalka on tulehduksessa. Tässä on yksi syy miksi otin itselleni valmentaja keväällä 2011, olin hakannut pääni seinään tarpeeksi monta kertaa ja ymmärsin itse että tarvitsen joku joka katsoo mun perään ja huolehtii m.m. siitä etten vedä yli, etten treenaa liian paljon, että syön riittävästi ja että muistan/opin pitämään lepopäiviä.

Ei tällaisia käsiä enää, kiitos. Pitää treenaamisen lisäksi myös levätä ja syödä :) 





Ensimmäisen kanssa en ole edennyt ollenkaan, päinvastoin rakkauteni treenaamiseen on vahvistunut päivästä toiseen. Toisen kanssa olen mennyt eteenpäin, paljon eteenpäin. Osan levätä lepopäivinä, eli silloin kun ohjelmassani lukee "lepopäivä". Usein olenkin niin väsynyt kun on levon aika että olen ihan iloinen siitä että saan huilata päivän. Palauttavien viikkojen kanssa olen myös mennyt eteenpäin, kolmen päivä lepoa putkeen sujuu ihan hyvin, neljäs päivä on yhtä helvettiä. Onneksi minun lepoviikko on neljä päivä lepoa, ei viikkoa!! Tunnen miten minun lihakset ei kasva, en pelkää sitä että ne kuihtuisi vaan nimenomaan se asia ärsyttää etten pääse antamaan kasvuärsykeitä niille. Prkl. Lihashan ei kasva levossa ;D Nykyään teen niin että ajoitan lepo"viikot" arkipäiviin jolloin olen töissä, silloin aika menee nopeammin enkä ehdi ajatella sitä niin paljon etten pääse salille. Osan jopa arvostaa lepoa silloin, menen töistä kotiin nukumaan päikkäritä ja lepään :) Jos lepopäivä osuu viikonloppuun pitää olla jotain ohjelmaa kuten lukeminen, treffit jonkun kaverin kanssa tai esimerkiski matka Nauvoon moikkaamaan äitiä. Muuten kiipeilen pitkin seiniä. Lisäksi ajatus siitä että jollei ole levon tarpeessa kun on lepopäivä tai palauttava viikko ei ole treenanut tarpeeksi kovaa saa minut kyllä lepämään koska prkl, minä olen kyllä treenanut ihan täsyillä :D Muuta en ainakaan myönnä itselleni. Tällainen psyykkaminen tomii minulla :)

Kyllä, TIEDÄN että tämä kaikki on 100% pään sisäinen ongelma, kroppani on hyvin tyytyväinen siihen että se saa levätä. Oikeastaan se haluaisi varmasti levätä useamminkin. Onneksi minulla on valmentajaltani saatuja ohjeita levon suhteen ja niitä osan kyllä noudattaa vaikka alussa oli ongelmia lepoviikkojen kanssa. Myönnän että olen tehnyt niin että olen pitänyt 2+2 päivää lepoa ja vetänyt yhden treenin tossa välissä kun pää ei ole kestänyt neljä päivää putkeen. Lopetin sitä kyllä aika nopeasti, en ole tehnyt sitä kun pari kertaa näiden kahden vuoden aikana Jarin valmennuksessa. Muistutan itseni aina siitä miksi alunperin otin itselleni valmentaja (pitää oppia levätä ja suhtautua terveellisesti liikkumiseen), miksi pitää levätä (jotta palautuu, ettei tule rasitusvammoja ja jotta lihakset kasvaa ja tyttö kehittyy), mitä tapahtuu jollei lepää (voi tulla ylikunto ja lihakset ei kasva) ja että ohjeiden noudattaminen ei tarkoita vain sitä että tekee, pitää myös olla tekemättä silloin kun käsketään. Viimeksi mainittu on minusta paljon vaikeampi kuin tekeminen.

Onneksi olen kasvanut henkisesti valmennuksen aikana. Ehkä se johtuu siitä että treenit ovat nykyään niin kovia että tarvitsen lepoa, muuten treeneistä ei tule mitään. Olen myös huomanut levon merkitys ja miten tärkeä se on. Nykyään osan jopa arvostaa lepoa ja perustella sitä itselleni, pää ymmärtää että pitää levätä, sydän ei aina ymmärrä mutta silloin osan jo käyttää päätäni ja perustella itselleni miksen saa mennä salille.

No, miksi tällainen vuodatus? Siksi että huomasin että kipu takareisissä ei ole normaali treenin jälkeinen hyvä lihaskipu vaan tulehtuneen lihaksen kipu. Tilitin äsken että olipa se Terden jalkajumppa kevyt kun ei tehty mitään kyykkyjä tai prässiä... Hehe... Ihan kevyt setti juu! Tänään pitäisi olla etureisitreeni ja koska olen oppinut sen, että pitää kuunnella kehoa ja aina ei pitää mennä treenaamaan vaikka olisikin treenipäivä. Huom, minulle se on uusi asia että voi olla treenaamatta vaikka olisi treenipäivä. Nimimerkki olen vetänyt kaikki treenit ohjelman mukaan murtuneen kylkiluun kanssa siksi että on treenipäivä, vaikka en pystynyt kääntymään sängyssä öisin kipujen takia, no excuses :D Laitoin valmentajalleni viestiä ja kysyin miten tehdä, voinko treenata etureisiä vaikka takapuoli on tulehtuhut? Olen sen verran tyhmä etten itse pysty antaamaan itselleni lupaa levätä, en pysty enkä halua. Minut on käskettävä lepämään, muuten keksin joku peruste miksi minun pitää mennä treenaamaan tai kierrän kipu. Vastaus kysmykseni oli "lepo ja burana, alakertaa ei saa treenata jos on tulehtunut". Oikeustieteilijänä olen tietty hyvä kiertämään sääntöjä joten yritin saada mennä treenaamaan olkapäitä, se ei ole alakerta :) Ei mennyt läpi. Seuraus oli Turun suurin mörökölli. Istuin tuijottamassa lattiaa suupielet alhaalla ja ainut asia mikä päässäni liikkui oli "voi paska, miten mä nyt pääsen treenaamaan". Ensimmäinen reaktio oli että "tyhmä ukko, menen silti treenaamaan!!! prkl saatanaa ja kaikki muut kiroukset.". Sitten muistin taas miksi kysin neuvoa ja mikä minun suurin ongelmani on, itse en osa tehdä lepopäätös enkä osa ottaa ylimääräisiä lepopäiviä. Oli kuitenkin pakko Googlettaa ja selvittä mitä tapahtuu jos treenaa vaikka lihas on tulehtunut, ja tietty tilittää asiasta jokaiaslle työkaverille + kerätä säälipisteitä ja soittaa tiimikaverille + siskolle ja kertoa miten kamalaa se on etten saa mennä kyykkäämään. Säälittävää, tiedän. Normaali ihminen olisi iloinen lepopäivästä, ei minä. No, otin järki käytöön ja menin kaupan kautta kotiin syömään diettiruokaa. Osasin manipuloida pääni niin että uskalla levätä, ajattelin että jos lepään nyt pääsen vähemmällä levolla verrattuna siihen etten palaudu ja joudun lepämään enemmän myöhemmin. Sen lisäksi minulla on Ramin kanssa kolme jalkatreeniä kahdeksan päivän sisällä ensi keskiviikosta alkaen joten siihen on päästävä kuntoon. Ja voihan se olla että voin mennä jumppaamaan olkapäitä jo huomenna, ei sitä tiedä :) Nyt tarvitaan sitä asennetta ja sitä löytyy kyllä täältä. Nyt levätään prl ja päästään pelikuntoon!

Tämä on asia mikä minun pitäisi työstää, se on säälittävää että aikuinen ihminen möllöttää siksi että yksi treenipäivä muuttuu lepopäiväski. Minulla on asiat hyvin, olen pysynyt todella terveenä ja saan olla iloinen siitä ettei minulla ole sen suurempia ongelmia. Pitää ajatella positiivisesti, saan yksi ylimääräinen päivä antaa lihaksiani kasvaa, voin jopa saada usempia päiviä kasvuaikaa :) sen lisäksi sain aihe josta kirjoittaa blogiin! Oikeastaan tämä lepopäivähän tuli tarpeeseen ;) No ei nyt sentään liiotella.

Tuli taas Sporttimekalta täydenystä lisäravinnevarastoihin, m.m. näitä huipputuotteita. Scitecin glutamiini, EAA ja monivitamiinivalmiste :) Super natural on todella maukas EAA valmiste, kannattaa kokeilla esimerkiksi treenin aikana ja sen ympäri tai shotteina aterioiden välissä :) Maistuu varmasti ja palautuminen saa lisäboostia!






Nyt malttia kehiin niin päästään ehkä Reetan kanssa pian jumppamaan, mä tahdon treenaamaan!!!







2 kommenttia:

  1. Puhut kuin mun suusta. Mä tapasin eilen pt:n ekan kerran. Syön liian vähän ja reenaan liian paljon. Max 5 reenikertaa viikossa ja ruokaa 500-1000kcal lisää. huhuh. Mä en osaa pitää lepopäiviä, vaikka mulla on ohjelman mukaan 4 reenikertaa viikossa, niin menen salille vielä viidennen ja kuudennen kerran tekemään vähän extraa... No, jospa otan tämän nyt tosissani ja kuuntelen ammattilaisen ohjeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttu tunne Annika :) Kannattaa kuitenkin miettiä mitä järkeä on hankkia pt ja maksaa siitä jollei noudattaa ohjeita. Ja ohjeiden noudattaminenhan koskee myös lepoa ;) Jos tekee enemmän kun valmentaja käskee niin ei myöskään voi odottaa tuloksia ja miten hän sitten voi suunnitella ohjelmia jollei tiedä miten paljon oikeasti olet treenanut... Nyt vaan rohkeasti ohjeiden mukaan :)!!

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.