Treeniviikonloppu ja kisa-ajatuksia

Hu-hu-hu, mikä jalkatreeni, ja mikä treeniviikonloppu! Huominen lepopäivä on kyllä ansaitu. Mennään hiukan taaksepäin ajassa, eli perjantaihin. Treenaan arkisin aina heti kun pääsen töistä, eli noin klo 15.30 jollei ole tuplatreenipäivä jolloin käyn aamulla klo 05 ja iltapäivällä klo 15.30. Miten niin rutiini-ihminen? Eräs opiskelukaveri sanoi kerran että voidaan asettaa kello minun aikataulujen mukaan koska teken aina samoja asioita samoihin aikoihin. No, Ramin kanssa oli sovittu treeni klo 18... Ajattelin että tekee oikein hyvää päästä pois omista rutiineista aina silloin tällöin. Se oli oikeastaan oikein hyvä idea, menin töistä suoraan kotiin nukkumaan ja syömään rahkaa sekä latamaan treeniä varten. Siitä sain vaikka kuin paljon virtaa ja treeni sujui mukavasti. Ehdotin vitsiniä Ramille että tehtäisiin 100x100 toistoa prässissä, tehtiin 50, 40, 30, 20, 10 nousevilla painoilla ja sen jälkeen 10, 10, 10, 10 pudotuksilla. Se oli hiukan vähemmän mutta ihan tarpeeksi paljon tälle tytölle. Onnistuin SJMV:ssä saamaan yksi hikipisara otsasta lentämään ainakin metri eteenpäin lattialle :) hikoilen aika paljon ja naamasta virtaa ihan hulluna hikeä. Olin itse yllättynyt siitä miten nätisti se pisara lensi :) Sain myös uusi kutsumanimi, Tarzan. Se ei todellakaan tullut mistään voimasuorituksesta, vaan siitä että jäin tankoon roikkumaan pohjeliiken jälkeen kun pohkeet polttivat niin paljon ja veivasin itseni tarzanmaisesti ylös siitä... Lauantaina oli tuplatreenipäivä yläkropalle ja tänään hakkasin vielä etureiskoja. Jäin prässin alle kolme kertaa... eli loppuun asti tuli tehty. Muuten jään aina kelkan alle hakissa ja tangon alle lattialle istumaan kyykyssä mutta en aina uskallla jäädä kelkan alle prässissä, tänään sekin tuli tutuksi.

Olen myös miettinyt Jarilta saamani kisa-aikataulu ja ensi vuoden suunnitelmia. Toki siihen on paljon aikaa, suunnitelmat saattavat muuttua matkan varrella ja kehitystä tulee varmasti ennen kun kisadieetti alkaa ja sen jälkeenkin. Olen miettinyt pääasiassa seuraavia juttuja: 1) Onko minusta tähän tai pitäsikö ottaa vuosi lisäaika? 2) 30 viikkoa kisadieettiä ja hirveä määrä kiloja pudotettava, mitäköhän tästä tulee... 3) Kestääkö kroppa?

Kaikkiin kysymyksiin olen tullut samaan vastaukseen: Minulla on ammattitaitoinen valmentaja jonka ohjeita seuraan 100% joten on täysin turhaa että itse otan stressiä siitä mistä en itse tiedä mitään ja mihin en pysty vaikuttamaan millään tavalla tässä vaiheessa. Siihen mennessä ehtii tapahtua vaikka mitä ja stressaaminen aiheuttaa pelkästään katabolia joten sitä ei ainakaan kannata tehdä. Tottelen Jaria ja muistan kuunnella kroppaani matkan varrella joten eiköhän homma eteneee yhtä hyvin kun se on tehnyt tähän asti ja jollei etene, keksitään joku toinen keino. Olen oppinut sen ettei kannata huolehtia tai ottaa paineita asioista, mikään ei parane siitä. En voi kun tehdä parhaani ja toimia Jarin ohjeiden mukaisesti, tämä on tiimityötä ja jos valmennettava sooloilee lopputuloksesta voi tulla ihan mitä tahansa. Jostain on aloitettava ja minä aloitan 2014 syksyllä, sen jälkeen voi parantaa omia suorituksia, ei se sen vaikeampaa ole :)

Olen katsonut melko tuoreita kuntokuvia ja yrittänyt kuvitella tätä 85,5 kiloista möhköfanttia 50-60 kiloisena... On siinä muutama läskikerros josta pitää päästä eroon :D

Mutta, kroppa muuttuu koko ajan joten eiköhän se jaksaa muuttua tulevan vuoden aikanakin. Alla olevat kuvat on otettu viime kesällä, eli alle vuosi sitten. Uskallan sanoa että tyttö on muuttunut sen jälkeen, eli turhaa ottaa paineita siitä miltä näytän kun kisadieetti alkaa ensi vuoden tammikuussa koska en pysty tietämään mikä on läähtökunto silloin. En mitenkään pystynyt arvaamaan että näyttäisin tältä miltä näytän nyt viime kesänä joten en voi tiedä miltä näytän tammikuussakaan ;) Hyvää tulee kunhan ottaa iisisti ja etenen askel kerrallaan, ainakin minä uskon näin :)

Hyvää sunnuntai teille lukioille ja kiitos kun jaksatte lukea minun päivityksiä!!! Treenatkaa kovaa ja uskokaa itseenne!