Aloitin itse ohjaaman muita 14 vuotiaana. Harrastin silloin joukkue- ja telinevoimistelua. Oli luonnollista ohjata myös muita omassa seurassa. Silloin ohjasin lapsia, nuoria ja aikuisia. Illat menivät joko omissa treeneissä tai ohjatessa. Seura järjesti kouluksia ja käytiin toisen valmentajan kanssa silloisen Svolin koulutuksissa. Lopetin ohjaaminen tässä seurassa hieman sen jälkeen kun itse lopetin voimistelun parissa noin 17 vuotiaana.
Tämän jälkeen tuli pitkä tauko liikunnan ohjaamisesta. Treenasin kyllä itse enemmän ja vähemmän määrätietoisesti. Juoksin, uin, kävin puntilla, tein kehonpainotreenejä, kävin ohjatuilla tunneilla ja kesäsisin pyöräilin. Liikuntaa tuli päivittäin jossain muodossa :) Jossain vaiheessa levytankoharjoittelu vei tytön ja päätin panostaa siihen. Samassa sössössä aloitin taas ohjaamaan muita sekä tekemään ohjelmia.
Olen aina ollut siitä mieltä että jos teet jotain rahaa vastaan olet myös vastuussa siitä mitä teet. Jos ohjaa ja ohjeistaa muita liikunnan, ravinnon ja suoritustekiinkoiden suhteen pitää myös olla koulutusta eikä pelkästään kokemusta. Kokemus on toki hyvä asia ja täydentää hyvän koulutuksen. Pelkkä koulutus ei takaa ammattitaitoa mutta kokenut osaajalla on hyvä olla myös koulutus taskussa :) Akateemikkona halusin enemmän kuin 4 viikonlopun pt -koulutus. Hain Lapin urheiluopistoon ja aloitin myös opiskelemaan sielä 2014. 2016 sain tutkinto käteen. 1, 5 vuoden koulutus antoi liikunnan ammattitutkinto, fitness- ja ravintovalmentajan pätevyys sekä urheiluopistojen hyväksymä pt -pätevyys. Oli helppo palata valmennus- ja ohjauskuvioihin. Perustin yrityksen ja aloitin valmentamaan muita. Sain asiakkaita/valmennettavia ja homma lähti rullaamaan :) Minusta tuli yrittäjä :D
No koska tyytyäisyys tappaa kehityksen ja koska melkein kaikilla on jotain pieniä ongelmia hain opiskelemaan Jyväskylän AMK:n avoimella puolella fysioterapia. Sain paikan ja 2016-2017 meni Treella, Turussa, Jyväskylässä ja bussissa. Bussiissa oli hyvä lukea anatomia, biomekaniikka ja lakia. Ei mennyt aika pitkäksi :D
Koska kehitys loppuu tyytyväisyyteen ja koska aina kun oppii uuttaa huomaa miten paljon on mitä ei osaa päätin ottaa askel eteenpäin ja 2017 syksykllä aloitin Valmentajan ammattitutkinnon opinnot Varalassa. Palasin myös lasten ja nuorten ohjaamiseen tällä kerralla toisessa seurassa, Tamperen Sisulla.
Tänään tuli todella hyvä fiilis yhden ohjausken jälkeen ja pysähdyin hetkeksi miettimään miksi haluan ohjata ja valmentaa muita. Se on just sen fiiliksen takia. Se fiilis kun voit auttaa joku muu ja parantamaan just hänen elämänlaatua. Se fiilis kun valmennettava kehittyy, se fiilis kun ohjattava oivaltaa mitä yrität opettaa, se fiilis kun valmennettavasi onnistuu ja etenee. Tämä fiilis on tullut nyt syksyllä esimerkiksi kun:
- valmennattava alkoi uskomaan itseensä ja oivalsi että hän itse pysty vaikuttamaan siihen miten hyvä hän on jonkun tempun suhteen uskomalla itseensä ja yrittämällä
- kun toivonsa menettäneet kyykkääjät oivaltavat mitä kyykyssä oikeasti pitää tehdä + saa liikkuvus ja hermotus kuntoon
- tytöt oppivat käyttämään käsiä paremmin muutamassa liikkeessä jolloin kyseinen liike lähti etenemään
- ensimmäinen oma kärrynpyörä korkella puomilla :D :D
- kun valmenettavat osavat syödä monipuolisesti ja sopivan rennosti itse ilman minua valmennusjakson jälkeen
Näitä riittää. Vaikka se on klisee niin se on myös totta. Se fiilis kun joku muu onnistuu on niin paras :D!! Se on omalta osaltani yksi painavimmista syistä miksi haluan valmentaa muita.
Ja hei :) Haluatko sinä saada taka- ja etukyykky kuntoon? Jos näin on niin ota reippaasti yhteyttä dea@thundertrainingnutrition.com niin hiotaan sinun tekniikkasi kuntoon. Saat samalla opastusta mm liikkuvussutreeneihin, kyykkyä tukeviin liikkeisiin ja keskivartalon vahvistaviin liikkeisiin :) Kyykkääminen on helppoa kun sen osaa ja liikkuvuus on kunnossa :)!
Huippens loppuviikkoa juuri sinulle :)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.