Hätä ei lue lakia ja kehon kuuntelua :)

Moikka :)

Kun ihminen herää klo 04.30 ja alkaa aamunsa lukemalla oikeudenkäymiskaarta, punnitsemalla jauheita ja ruokia sekä kiirehtimällä klo 05.56 junalle Turkuun niin ehtii muutama kerta käydä mielessä se, että onkä tässä touhussa mitään järkeä. Voisin ihan oikeasti elää hieman yksinkertaisempi elämää, tyytyä vähempään ja tehdä vähemmän. Mutta kun on vika päässä niin on ja silloin on pakko ahmia kalenteri täyteen ja olla hieman optimistinen ajankäytön suhteen. Kaksi opiskelupaikkaa, yksi Turussa ja toinen Rovaniemellä, koti Tampereella, töitä ja bonuksena kisadieetti :D Mistään en luopuisi ja kaikki mitä teen, teen siksi, että haluan tehdä sitä. Määräajat paukkuu aina silloin tällöin ja joskus tulee pikkasen kiirettä mutta ei se haittaa :) 

Olen kyllä onnekas siinä mielessä, etten osaa stressata en sitten millään. Hommat ei etene stressaamalla vaan tekemällä, se on fakta. Sain viime viikon keskiviikkona tietää, että on tentti perjantaina. Tämä tieto ei ollut kulkenut korviini. No, ei autanut kun raivata aikaa jostain ja lukea. Perjantaina sitten kirjoittamaan tentti ja hyvinhän se meni vaikka olisin voinut valmistautua siihen hieman paremmin :D Liki sama tilanne eilen ja tänään. Tiukan ohjelman vuoksi en millään ollut ehtinyt valmistua yhteen erikoistumisjakson fiktiiviseen valmisteluistuntoon jossa mun oli tarkoitus toimia tuomarina. Istunto oli tänään maanantaina ja olin ajatellut valmistautua siihen sunnuntaina. Koska elämässäni on muuta kuin oikeustiedettä ja siihen liittyvää uraa menin sen sijaan jeesaamaan Fitfarmin nettivalmennustapaamisessa, treenaamaan poseramista Sinin kanssa jonka jälkeen menin kotiin valmistamaan ruokaa. Elämä on täynnä priorisointeja ja itse priorisoin 98% näin, treenit ja kisahommat ensisijaan. Pian valmistunut ja uraorjentoitunut nuori juristinalku ei varmasti tekisi näin mutta taidan olla se musta lammas tässäkin hommassa. Onneksi voi herätä aikaisin aamulla lukemaan lakia niin pärjää tuomarin roolissa sitten istunnossa :D 

Oli muuten huikeeta poserata Sinin kanssa eilen. Oltiin molemmat ihan erin näköisiä kuin viikko sitten! Homma etenee ja varsinkin meidän kunnot. Sinillä näkyy jo sikspäkki ja suonia :D Itse en ole siinä pisteessä vielä.

Huomaatteko muuten mitän kehitystä 6/2012 jälkeen… 

… tai vuodesta 2013…

…tai kisadieetistä edeltävästä kuvasta 1/2015. Musta tuntuu siltä, että homma etenee ;)

Tänään oli dieetin alhaisin aamupaino, 80,9 kg. Laitan koutsille aamupaino joka maanantai. Homma etenee kuulema hyvällä sykkeellä ja ihan niin kuin elokuvissa. Eli ihan hyvin menee :)

Huomenna olisi tarkoitus hyökätä salitreenien kimppuun. Olen pitänyt niistä kuuden päivän tauko, pisin vapaaehtoinen tauko ikinä :D Olen ehkä oppinut kuunteleman kehoni. Olin ajatellut levätä to-su. Keskiviikkona kävin poseramassa aamulla ja jätin treenikassi WFC:lle, menin kahville jonka jälkeen oli tarkoitus treenata. Tunsin kuitenkin että kehoni tarvitsee lepoa ja jätin treeni väliin, aikaistin lepojakso päivällä. Tämä ei olisi onnistunut mulla vuosi sitten, olisin treenanut koska olin suunnitellut treenaavani. Nykyään voin tehdä muutoksia ohjelmassani tarpeen mukaan. Päänuppini kestää sen :) Ajattelin sitten mennä treenaamaan sunnuntaina. Eilen oli kuitenkin sen verran hajamielinen olo mikä mulla on merkki siiät, etten ole palautunut kunnolla. Päätin poserata jalkatreenin sijaan ja ottaa täyslepoa vielä maanantaina. Lepääminen ei ole aiheuttanut ongelmia, päinvastoin tunnen että se on tehnyt todella hyvää keholleni. Mun ongelma on aina ollut lepo, tai oikestaan kehon kuunteleminen. Osaan kyllä levätä jos se lukee ohjelmassa mutta en ole osanut kuunnella kehoani ja itse tehdä päätöksiä sen suhteen. Tulen koko ajan paremmaksi siinä asiassa, vielä on paljon opittavaa.

Tiesittekö muuten sen, että hätä ei lue lakia. Kun on ruoka-aika niin pitää syödä keinolla millä hyvänsä siitä huolimatta, että haarukka on jäänyt kotiin. Onneksi löysin Gym2000 vanha salikortti :D Homma hallussa!