Mikä on hyväksyttävä työsarja, pään kestosta ja itsensä psyykkaamisesta.

Moikka :)

Taas on uusi viikko. Mihin aika menee :D 11,5 viikkoa karsintoihin. Ei paljon mitään. Aika vaan rientää ja homma etenee ihan huomaamatta. 

Vedettiin eilen Hanna kanssa treeni yhdessä jonka jälkeen panostettiin ruuanlaittoon. Pippuripihviä ja uunibataattia taas. Hyvää oli. Hanna heitti idean, että mitä jos hän tulee jeesaamaan minua minun treenissä iltapäivällä. Hän ajatteli nimittäin itse mennä treenaamaan klo 07 aanulla ja se on minulle liian aikaisn optimaaliseen treeniin. Päätettiin, että minä tulen avustamaan hänen treenissä klo 07 ja hän minun treenissä klo 14. Näin siis tehtiin tänään ja toivottiin, ettei kukaan vaan huomaa koska liikutaan oikeasti sillä rajalla, että homma on lähtenyt hieman lapasesta. Tai oikeastaan, voidaan pohtia sitä, että missä kulkee raja omistautumisen ja fanaattisuuden välillä. Liikutaan rajalla. 

Treenataan Hannan ja Jullen kanssa yhdessä. Jos jollain on aikaa ja ehtii, niin tulee sitten jeesaamaan kaveria sen treenissä vaikka itsellä on lepopäivä. Muuten pyritään saamaan treeniaikataulut menemään yhteen. Tultiin tänään Hanna kanssa siihen tulokseen, että tämä systeemi on antanut molemmille todella paljon. Hanna on saanut paljon buustia omiin treeneihin, aika kevään kisojen jälkeen on sujunut paremmin ja kunto pysynyt hyvänä. Itse olen saanut hurjasti apua sekä buustia omiin treeneihin näin dieetillä. 

Pakkohan se on myöntää, että moni treeni vaati nykyään melkoista psyykkaamista. Esimerkiksi eilen oli ohjelmassa takareidet ja pakarat heavynä. Minulla oli melko voimaton ja tyhjä olo. Pää ei ollut mukana ja ohjelmassa oli heavy treeni jaloille. Pelotti. Tiesin, etten voi tehdä kevyempi treeni kuin viime kerralla. Minun pitää tehdä joko yhtä kova (lue samoilla painoilla/toistomäärillä) tai kovempi treeni. Omat vaatimuket ovat korkeat enkä päästä itseni niiden alle. Vaatii mitä vaatii. Homma eteni hyvin eilen siitä huolimatta että pelko oli koko ajan läsnä. Aloitin esimerkiksi itkemään prässissä kesken tokaa sarjaa. Tiesin, että vedin sama treeni neljä viikkoa sitten 12x180kg ja 10+2x180 kg kelkassa. Syviä sekä hallittuja toistoja. Sen alle en siis voinut mennä. Kelkkaan meni sitten 200kg ja sillä piti tehdä 2x 10-12. Pelotti mutta tiesin että pystyn siihen. Olen tehnyt sitä aikaisemmin joten se on teoriassa vain päästä kiinni, ei muusta. Sain se tehty. Hyväksyin syvyys, kontrolli, lihastuntuma ja muut asiat. Olen hyvin vaativa itselleni. Olin niin helpottunut että purskahdin itkuun kesken toka sarjaa ja tärisin niin paljon sarjan jälkeen että Hanna taisi pelästyä hieman :) No, siitä oli hyvää jatkaa muiden liikkeiden osalta. 

Tänään oli hieman samanlainen tilanne olkapäätreenissä. Olin asettunut itselleni tietty sarjapaino ja toistomäärä edellisen treenin perusteella rivepunnerruksessa. Pelotti koska päässä heitti ja ohjelmassa oli kaksi kovaa heavysarjaa. Sain kolme toistoa tehty ja meinasin luovuttaa. Hanna kehotti ottamaan pienempiä painoja mutta en suostunut koska tiesin, etten pysty antamaan itselleni anteeksi siitä joten ei ollut muita vaihtoehtoja kuin tehdä tai tehdä ja itkeä. Sain pääni kasattu ja vedin 10 toistoa 40kg:n tangolla. Tokaan sarjaan annoin itselleni lupaa tehdä 35kg:lla koska olin tehnyt sitä myös edellisessä trenissä. Toisaalta, sillä painolla ei olisi kehitystä edelliseen treeniin joten päätin testata isommalla levytangolla ja vaikka tehdä pudotuksena jos ei tulisi riittävästi toistoja. Keräsin itseni ja jumakekkere, vedin toinen hyvä sarja 10 x 40kg. Päästä oli taas kiinni ja hyvin meni kun vaan uskoin siihen itse. 

Hanna totesi tänään iltapäivätreenissä, että logiikkani on oikeastaan aika pelottava. Jokainen sarja tehdään totaaliseen loppuun asti ja sen jälkeen pohditaan sitä, että lasketaanko se sarjaksi. Oma logiikka menee niin, että jos ohjelmassa on 3x8-12 toisto jotain liikettä, saan tehty 14 toistoa tietyllä painolla niin sitä ei lasketa sarjaksi siitä huolimatta, että sarja tehtiin totaaliisneen failureen. Toistomäärä oli lian suuri joten pitää vielä tehdä kolme sarjaa joissa toistomäärät pysyvät pienempänä. Eli pitää lisätä painoja ja sarja lasketaan lämmitteylasrjaksi. Sarja lasketaan sarjaksi vain jos toistomäärä on riittävän suuri tai pieni, liikerata riittävän laaja, tuntuma hyvä, kontrolli hyvä, lihaspaine hyvä, painot riittävän suuret, tempo oikea ja kaikki muut seikat kohdillaan. Muuten hylkään sarjaa ja vaadin itseltäni parempi suoritus. Näillä olen aina mennyt ja mieltänyt logiikkani täysin normaaliksi :D Hannan mukaan se on pelottava :D Minusta ei :D No, itseironia pitää olla ja tästä väännettiin hyvä läppä. 

Ja Hanna, KIITOS, et tiedä miten suuri tuki olet varsinkin nyt dieetillä. Olet korvaamaton <3

Jos joku väittää, että tämä on helppoa, niin voin kertoa että se on helppoa niin kauan kun pää on mukana ja pysyy kasassa. Jos pää pettää, pitää olla tarkkana. Kun alkaa väsymään ja dieetti painaa pitää oikeasti olla tarkkana ettei loukkaa itsensä mutta ei myöskään saa sortua siihen, että päästää itsensä helpommalla vain siksi, että on dieetillä. En minä ainakaan halua tehdä näin. Jäljellä on vielä 3kk karsintoihin ja treenit vedetään niin kovaa kun ikinä vaan pystyy, samoilla painoilla, ainakin. Järki pitää tietenkin ola mukana mutta uskallan myös väittää sen, että paljon on päästä kiinni. Se vaatii hieman asennetta mutta sellaista se on kun puhutaan kilpaurheilusta :) Pitää hyväksyä sen, ettei aina ole niin helppoa mutta silti pitää tehdä tietyt asiat ja hoitaa homma kotiin. Ei voi tehdä löysemmoin vain siksi, että on hieman väsynyt olo :D Se olisi liian helppoa. 

Toinen hassu tilanne oli sunnuntaina kun tulin kotiin aamulenkistä. Tsekkasin kuntoni peilissä ja huomasin sattumalta, että reidet erottuvat kun jännitän niitä. Purskahdin itkuun :D Olin tavallaan niin iloinen siitä ja samalla itkin koko tilanteelle koska onhan se kieltämättä koomista, että alkaa itkemään kun kunto etenee. Vaikka en tietoisesti stressaa painostani tai kunnostani, niin tiedän, että painoni pitäisi tippua aika hyvällä sykkeellä jotta olisin kisakireä. Lihasta on mutta kuten jo dieetin alussa oli tiedossa, niin minulle kireys tulee olemaan suurin haaste. Lähtökunto oli nimittäin melko raju. Se, että reisilihakset alkavat erottumaan on minulle suuri asia. Muille se on ihan peruskauraa, mutta minulle se on kovan työn tulos. Piti oikein ottaa nauhalle :D 

Vedin posetreenin tänään aamulla sen jälkeen kun olin jeesanut Hannaa hänen treenissä. Pakko sen pon myöntää, että vaikka painoni ei ole tipunut edes 10kg siitä lähtien kun dieetti alkoi (5.1.2015), niin kyllä kunto on muuttunut ja edennyt. Jos itse saan sanoa. EN todellakaan halua ikinä enää mennä takaisin lähtökuntoon. En millän tasolla syyllistä itseni lähtökunnosta koska ohjeita olen noudattanut orjallisesti koko valmennuksen aikana, enkä ole syönyt niiden ohi, en ikinä. Olen ollut niin tarkka, että olen saanut palautetta siitä, että olen jopa liian tarkka niiden suhteen. Melko thtiin kuntoon pääsin silti tästä huolimatta. Siihen ei ole asiaa enää, jos itse saan päättää. Painoni on tällä hetkellä noin 74kg ja se tuntuu hyvältä offipainolta. Kisapaino pitää olla paljon alhaisempi ja töitä pitää painaa jotta siihen pääsen. Mutta tässä kunnossa voisin pysyä offilla. 

Huomenna on lepopäivä ja torstaina on kuntotsekki. Jari sanoi viikko siiten, että paino pitää laskea noin kilon viikossa, muuten pitää tehdä muutoksia taas. Paoinoni ei laskenut kuin 200g viime viikolla joten olin varma, että nyt lähtee ruokaa. Ei lähtenyt. Ilmeisesti kunto etenee sen verran hyvin ettei ollut tarvetta siihen. Tsekataa torstaina jos pitää tehdä muutoksia. Ei välttämättä tarvitse. Minulle on ihan samaa jos lähtee ruokaa tai ei. Jos lähtee nin tiedän, että kiristyn taas. Jos ei lähde niin olen kiitollinen siitä että saan syödä. Jäljellä on kuitenkin niin lyhyt aika ettei silä ole väliä, ainakaan minulle :) What ever it takes :) Olen valmis tekemään töitä. 

Tässä iltapalani. Ei huono :D Valkuaisia menee mukavasti mutta pidän niistä. 

Näitä saa vielä tilata. Laittakaa koodia vaan tulemaan! Tätä mahdollisuutta ei kannata jättää käyttämättä :)