Munapuuro, uusi treenitoppi ja pohdintoja :)

Kirjoitin aiheesta negatiivinen palaute Fitfarmin Lite-nettivalmennuksen tsemppipalstalla ja ajattelin kirjoittaa hiukan siitä tännekin. Yleensä en jaksa kiinnittää huomiota negatiivisiin asioihin tai viitsi jäädä pohtimaan niitä kovinkaan syvästi. Keskityn mieluummin positiiviseen ajatteluun :) Negatiivinen palaute ja haukkuminen on kuitenkin yllättävän yleistä varsinkin nettikeskusteluissa kun ihmiset julkaisevat kuvia onnistumisesta, eli miten he ovat saaneet itsensä parempaan kuntoon. Kateus selittää varmasti paljon ainakin näistä netissä julkaistuista kuvien palautteesta, varsinkin kisaavien naisten saamia kommentteja. Uskon myös että harva ns tavallinen ihminen ymmärtää mitään kisakunnosta ja että se siksi herättää voimakkaita mielipiteitä. No, olen myös siitä mieltä että jollei ole mitään positiivista sanottavaa näistä kuvista kannattaa pitää suunsa kiinni eikä kirjoittaa haukkuvia kommentteja tyyliin että näyttää mieheltä, anorektikolta, luonnottomalta ja niin edelleen.

Sitten on ne negatiiviset kommentit jotka tulevat omasta lähipiiristä tai se ilmiö kun oma kaveripiiri kutistuu... Moni on varmasti huomannut että oma lähipiiri ja muut ihmiset eivät aina suhtaudu positiivisesti siihen että on ruokavaliolla, tekee elämäntapamuutoksen, on itsekuria kieltäytyä herkuista, treenaa ja kaiken huipuksi saa tuloksia. Puhumatta siitä että kannustaisivat tai kehuvat kun huomaa kehitystä. Olen kuullut työpaikkasyrjinnästä, eroista, ystäväpiirin pienentymisestä ja negatiivista kommenteista. Kuullostako tutulta?

Kuulun siihen etuoikeutettuun ryhmään johon ei ole kohdistettu negatiivista palautetta. Voi toki olla että olen ollut niin sokea etten ole huomannut sitä. Toki saan paljon kysymyksiä harrastuksestani ja kerron automaattisesti miksi minulla on omat eväät jos vastaan tulee sellainen tilanne. Olen luonteeltani hyvin positiivinen ihminen, puhun avoimesti melkein kaikesta ja sanon suoraan miltä mieltä olen. Noista ainoastaan viimeinen aiheuttaa ongelmia tilanteissa ja uskon että kahdesta ensimmäisestä on ollut paljon hyötyä negatiivisen palautteen välttämisessä.

Työkaverit kysyvät paljon lajista, ruokavaliosta, treeneistä, lisäravinteista ja dopingista. Lajista on paljon ennakkoluuloja ja moni ei oikeastaan tiedä mitään siitä joten on mielestäni luonnollista että ihmiset kysyvät paljon. Olen myös siitä mieltä että on parempi että he kysyvät kun pitävät ennakkoluulonsa tai väärinkäsityksiensä. Kerron mielelläni niin paljon kun pystyn ja olen alusta suhtautunut positiivisesti näihin kysymyksiin. Tämä on taas johtanut siihen että koko työporukka seuraa touhujani suurella innolla ja kannustavat minua. Olisi voinut mennä toisin ottaen huomioon että olen töissä hyvin naisvaltaisessa työpaikassa ja olen usein yllättynyt siitä etten ole tarvinnut kohdata kateutta tai selän takana puhumista, päinvastoin olen jopa saanut proteiinipatukoita, banaaneja ja pähkinöitä kun muille on tuotu pullaa ja ruokailuajat otetaan aina huomioon mahdollisuuksien mukaan :)

Äitini suhtautui hiukan epäilevästi alussa kun kerroin että tähtään kisoihin ja että olen alkanut valmennussuhde ammattilaiskehonrakentajan kanssa. Olen luonteeltani hyvin ehdoton ja kun ryhdyn johonkin olen siinä mukana alusta loppuun 500% joten äitini oli lähinnä huolissaan terveydestäni kun taustalla on jo ennestään liiallisuuksiin viety treenaaminen. Noh, perustelin päätökseni hyvin ja korostin että valmentajan rooli on nimenomaan valmentaa urheilija niin ettei homma karkaa käsistä sekä ravinnon että treenien osalta. Asenne muuttui hyvin nopeasti eikä kestänyt kauan ennen kun jouduin auttamaan äiti ravinnon kanssa ja minua käskettiin avustamaan hänen kavereita salilla :) Nykyään äiti tilaa jo omat proteiinipatukat netistä, muistaa syödä aamuvitamiinit tietää jopa ero hera- ja kasseiiniproteiinien välillä ja auttaa taloudellisesti kun osallistun treenileireihin. Luulen että se että otin hänet mukaan minun treeni- ja ravintomaailmaan heti alusta auttoi paljon.

Oma kaveripiiri on kyllä kutistunut vuosien varrella kun olen priorisoinut treenaaminen, palautuminen (lue nukkuminen) ja opiskelu juhlimisen edessä, siitä ei pääse mihinkään. Jäljelle on jäänyt ne oikeasti tärkeät ihmiset. Tämä johtuu paljoliti siitä ettei minulla ole aikaa hengailla, käydä kahvilla ja koska oma arki täyttyy työstä, treeneistä ja opiskelusta, en yksinkertaisesti saa siihen tungettu laaja sosiaalinen elämä. Kaveripiirin kutistuminen johtuu siis omista valinnoista ja priorisoinneista, ei kaveripiirin suhtautumisesta minuun. Se on minun oma valintani ja sen kanssa pystyn kyllä elämään. Parempi tehdä ne asiat josta tykkää ja olla niiden ihmisten kanssa jotka ovat läheisiä ja jotka oikeasti ehtii nähdä. Toisaalta olen saanut paljon uusia kavereita treenaamisen kautta joten lopputulos on varmasti plussan puolella jos laskee yhteen menetetyt kaverit ja uudet kaverit :)

Luulen että oma suhtautuminen muihin vaikuttaa paljon siihen millainen palaute itse saa ruokavalion noudattamisesta tai kisoihin tähtäämisestä. Toki on ihmisiä joihin ei pysty vaikuttamaan ja niiden kanssa kannattaa varmasti tehdä niin kun Bull joskus on sanonut, eli "ulkoista kaikki kusipäät elämästä..." :)

Se siitä pohdinnasta :D Otin aamulla kuva minun "munapuurosta", kypsennän toki koko setti vielä mikrossa :) Hyvää on!!!! Otin myös kuva minun uudesta Bia Brazil topista, aika kiva eikö? Kyse on one-size mallista joka venyy ja kutistuu oman kunnon mukaan. Siihen on myös sisäänrakennettu rintsikka, eli varsinaista treeniliiviä ei tarvitse vaikka on näin rintava :)